Hei

Edelleen maalla.

En tarvitse täällä luonnon keskellä rauhoittavia paniikkihäiriöön. Mä en kärsi täällä ahdistuskohtauksista. Ei pelota, painajaiset vaivaavat ja esiintulevat muistot, mutta voin purkaa pahan olon työntekoon. Mun ei tartte pohtia mitä tekisi aikaa tappaakseen tai unen odottamiseen. Puuhaa riittää ja mikä tahansa ajanviete tuntuu rennolta kun eivät pääse naapurit ja liikenne tai muu kaupungin häly ja melu häiritsemään.

Teen halkohommia tai muuta kolme tuntia päivässä  arkiaskareen lisäksi. Terve fyysinen rasitus lisää selkeästi mun hyvinvointia. Voi kunpa voisin jäädä tänne nauttimaan elävän tulen katselusta. Kummasti rauhoittaa moinen ja jokailtainen saunanlämmitys myös. Toisin kuin kaupungissa saunaoluetkin saavat jäädä rauhassa kellarin viileyteen. Ei tee mieli kun ei ahdista alinomaa.

Olen minä poikennut kesän mittaan kaupungissa pari kertaa. Heti on iskenyt paha paniikkihäiriö, ahdistus ja vitutus. Kontrastista huomaa, etten minä siedä jatkuvaa aistikuormitusta. Mua pitää siis lääkitä senkin tähden, että kykenisin kaupunkielämään. Mitenköhän tämän saisi selvitettyä terveysviranomaisille ja työkkärille. Auttakaa minua hommamaan mummonmökki, niin paranen itsestään ja auto, jolla käydä jossain osapäiväkuntoutustyössä tms. Mutta mummonmökissä riittäisi puuhaa omastakin takaa. Näin eivät tee, mutta on mun pakko hankkiutua maalle ensi kesäksi. Täälläen voi ryhtyä asumaan, koska tämä ei ole minun paikka ja muillakin on tälle ihanalle paikalle käyttöä. Kaivovesikin kuin nektaria joisi. :)

Hyvin voiden

- Johannes -