Hei


Mä en jaksa. Olen aivan poikki.

Mä en vaan opi suojelemaan itseäni. Pysähtymään kun pitäisi. Lojumaan, jollei jaksa, jättämään sikseen, kieltäytymään.

Olen ollut liian sosiaalinen viime päivinä. Tänäänkin kävi kaveri iltaa istumassa. Sinänsä todella rentoa jauhaa tuntikaupalla ihan vaan tavallisista mistä vaan asioista mainitsematta sanallakaan mun sairaudesta, maailman pahuudesta tai mistään raskaasta. Kaipaan elämääni enemmän tällaista. Mutta enhän mä jaksa, mä en ylipäätään jaksa olla ihmisten seurassa kuin hyvin rajoitetusti.



Ja ylihuomenna pitää lähteä perinteisestä pääsiäistä viettämään veljeni perheen luo, jossa ei tule olemaan hetken rauhaa kuin nukkuessa moneen monituiseen päivään. Yhteistä juhlaruokien valmistamista, siivousta, alituista kirkossa olemista, vanhempien luona vierailua, juhlapäivällisiä ja juhlaillanistujaisia. Pääsiäinen kun on meidän ortodoksien suurin juhla. Ja onhan se kerrassaan valtava kokemus joka pääsiäinen myös postiivisessa mielessä. Jotain, joka puuttuu kokonaan ev.lut. kansalta, joiden kirkossa ei ole mitään perinteitä, rituaaleja, mystiikkaa, pyhyyttä, sakramentteja, henkistä valmistautumista, raskastakin menoa öisine palveluksineen, iloista itäistä/venäläistä elämänasennetta viinilasiin sylkemättä, aitoa uskonnollista iloa ja mikä tärkeintä vailla jatkuvaa perhanan synnillä syyllistämistä.

Onhan se yksinkertaisesti upeaa joka kevät kaiken valmistautumisen ja valmistelun jälkeen aloittaa kristuksen ylösnousemisen juhlinta lauantain ja sunnuntain välisenä aamuyönä. Kun oikeasti odottaa, eikä enää jaksaisi, että vielä pari päivää, vielä pari tuntia, enkä pysy enää edes pystyssä väsymykseltä ja ankaralta paastolta ja yön yhdistetyltä megapitkältä puoliyöpalvelukselta, ristisaatolta, aamupalvelukselta ja liturgialta, jotka pidetään yhteen pötköön ja vihdoin Pyhän Eukaristian nauttimisen jälkeen kellot soivat & raikaavat ja kynttilät roihuavat ja ihmiset halaavat nauravin suin ja papit huutavat ja kaikilla on erikivaa ja siirrytään juhlapöytien ääreen ja maistellaan kulishat ja pashat ja rahkat ja leivät ja munat ja lammaspaistit ja kalliimmat valkoviinit ja ja ja. "Kristus nousi kuolleista!"

Toissapääsiäisenä vietimme suuren lauantain yöpalveluksen pienessä syrjäkylän kirkossa, jossa juhlapöytä rakennettiin kirkkosalin keskelle vanhanajan tyyliin nostamalla puisia ovia pöydiksi tukkien päälle ja siinä kynttilänvalossa koko seurakunta kokoontui aterian ympärille odottamaan papin ateriansiunausta ja siltä pöydältä kukin vuorollaan otti juhla-aterian lautaselleen istuutuen seinänvieruspenkeille ateriaansa nauttimaan iloisen puheensolinan kaikuessa.



Sinänsä aivan mahtavaa ja ihanaa, mutta mä en vaan jaksaisi. En mä kyllä jaksaisi yksin kotonakaan koko pääsiäistä, mutta jos mulla olis rahaa, olisin varakas, niin yöpyisin hotellissa, jotta voisi vetäytyä välillä omaan rauhaan.



Enkä mä osaa ottaa rennosti. Mä haluaisin palata vanhan harrastuksen ja opinnon elikkä filosofian ja uskontofilosofian pariin, mutten jaksa keskittyä. Silti mä otin tehtäväkseni lukea ennen pääsiäistä kuusisataasivuisen teoksen juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin Jumalkäsityksistä ja monoteistisen seemiläisen Jumalkuvan kehittymisestä muun filosofian rinnalla. Enkä ole päässyt kuin juutalaisuuden loppuun. En jaksa, enkä mä aina edes tajua tekstistä mitään keskittymiskyvyn puutteelta. Enkä mä edes yritä mitään Wittgensteinia taikka Kantia tai jotain rekonstruktiivista diskurssianalyysia. Miksen mä vaan voisi antaa olla ja odottaa rennosti, vaan mun pitää tehdä kaikki suorittaen.

Yöpöydällä lojuu jo kolmatta kuukautta suomeksi käännettynä ortodoksipyhien tekstejä selityksineen jostain 500-luvun Syyriasta ja Bysantista vuoropuheluna Platonin ja Aristoteleen kanssa. Huoh.

Ja mä haluaisin löytää jonkun ihmisen, jonka kanssa mä voisin jauhaa uskontoasioista, ystäväni ovat kieltäytyneet, koska heitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Mä sit keskustelen iltaisin ennen nukahtamista itseni kanssa mun tämänhetkisestä mieliaiheesta eli siitä kuinka protestanttisissa kirkoissa on ymmärretty uskonto uskontona aivan väärin ja riisuttu uskonnosta kaikki uskonnollinen pois jättäen jäljelle pelkkää yksinnäistä lohdutonta järkeä ja protestanttista syyllisyystyöetiikkaa. Pitkä, juttu, josta en uskalla kirjoittaa edes täällä omassa blogissani, koska karkoittaisin kaikki lukijat, varmaan siis.


Aleppon ikivanhan syyrialaisen ortodoksikirkon juhlatilaisuudesta & kokouksesta Palestiinan Intifadan kunniaksi vuodelta 2001.

Mä olen jo päättänyt viettää jonkun pääsiäisen "aidoilla" tapahtumapaikoilla Jerusalemissa muutenkin opillisesti ja perinteidensä osalta kiinnostavan Syyrialaisen ortodoksikirkon vieraana. 

Mm. Jerusalemin ortodoksinen seurakunta on Jeesuksen veljen Pyhän Jaakobin perustama. Tätä lähemmäs alkukirkkoa ei voi päästä.

Ja muutama Al Jazeera- yms. video:

Kenties vieläkin lähemmäksi alkukirkkoa Maaloulan kylässä Syyriassa.

Esimerkki arameankielisestä ortodoksisesta rukouksesta:
Ei ihme, jotta olen aina pitänyt islamista ev.lut.kirkkoa enemmän mm. äänimaailmansa ja asenteensa vuoksi.

Ja tässä ei ole menossa islamilainen mellakka tai brittiläinen jalisottelu, vaan pääsiäislauantainpalvelus Pyhän haudan ortodoksikirkossa, jonne mä haluan joskus just tohon palvelukseen.
Lyhyempi 
Pidempi

Tämä pätkä on Siinailta Egyptistä, mutta yhtä hyvin se voisi olla toissavuotisesta suomalaisesta syrjäisestä ortodoksipalveluksesta. Juuri sama ahtaus, olemus, valo ja tunnelma. :) Mä jopa ymmärrän sanoja sieltä täältä.

Kuunnelkaa tämä. Divna Ljubojevic laulaa.
Ortodoksinen palvelus on parhaimmillaan jumalallisen kaunista! Kristus nousi kuolleista!
Ja toinen pätkä. Mihin tarvitsee instrumentteja, koska ihmisääni on kaunein instrumentti. Ja miksi tuoda kirkkoon keskelle palvelusta pyhyyttä sotkemaan jotain keskikertaisia kitaranrämpyttäjiä todistamaan jostain Jeesus auttoi mua opintovaikeuksissa. Beirutilainen ortodoksikuoro laulaa kristus nousi kuolleista!

(Orientaali-ortodoksikirkon asemasta ja historiasta en ala vääntään.)

Pitäisköhän mun olla edes juuri tällä hetkellä viisaampi ja suojella itseäni menemällä levolle.

Mukavaa pääsiäistä kaikille uskontoon ja vakaumukseen katsomatta !!!

- Johannes -

P.S.
Marialle: Kirjoituksesi suhteesta omaan kehollisuuteen kirvoitti lukuisia ajatuksia ja liittyi mm. mun muumioitumiskohtauksiin, josta aiheesta olen luvannut kirjoittaa. Kiitos.