Hei,

 

Kävin tänään suuren jännityksen vallassa psykiatrilla. Tarkoituksenani oli keskustella vakavasti uudesta B-lausunnosta ja siitä mitä tehdä työkokeilutoimeksiannon kanssa. No, paskat mikään meni kuten piti. Kyseli aluksi ummet ja lammet vanhemmistani. Moitti sitten miksi en käynyt eilen terapiassa. "Sitoumuksista täytyy pitää kiinni." Olin lähettänyt eilen aamulla meilin, jossa selvitin, etten ole oikeastaan matkustuskunnossa, enkä halua palata kotiini alituiseen jännitykseen & pelkoon. Moitti sitten miksen saa asioita tehtyä ajoissa, vaan kaikkeen menee aikaa ja lopuksi sitäkin miksen syö viimeksi määrättyjä lääkkeitä. Kysyi seksielämästä. Vastasin, etten voi, koska vajoan seksin jälkeen tunneiksi katatoniseen tilaan, jossa en pahimmillani tunnista aikaa, paikkaa enkä kumppania. Vastasi, että sellaisia miehet nyt vaan on kaikkensa antaneena, mene nukkumaan, niin muutkin miehet tekee. Koetin selittää, ettei ole siitä kysymys. Meinasi hermo mennä, eikä huvittanut puhua enää mitään, kun ei ota tosissaan mitään. Eihän se ole edes lukenut mun hälle ennen joulua toimittamaa kolmisivuista itsearviointia. Paavoa en saanut tulostettua tähän hätään. Ei se olisi sitäkään lukenut. Olen huono potilas, joka "rähjää" vanhempiensa sijaan hoitavalle taholla torpedoiden hoitoa. Scheissea koko homma alusta loppuun hänen kanssaan. Dissosiaatiohäiriöstähän se totesi ennen joulua, ettei ne ole masennuksesta erillisen diagnoosin arvoisia. Ja vaikka kerron joka vastaanotolla paniikkihäiriöstä ei ole kommentoinut siitä mitään.

Päätti odottaa huomisen TE-psykologin arviota ennen kuin kirjoittaa uuden B-lausunnon ja piti itse asiassa todennäköisenä, että mä parannun masennuksesta, jos TE-keskus onnistuu löytämään minulle sopivan työkokeilupaikan. Mä en osannut enää kuin vaihtaa päälle hyväntuulisen pärjääjä Johanneksen naamion. Mitä tuolle kannattaa sanoa mistään, kun ei kuuntele lainkaan. Kirjoittaa siis uuden lausunnon, jollen ole TE-keskuksen mielestä työkokeilukunnossa. Mutta en mä hae lausuntoa enää tolta tyypiltä. Pakko löytää joku toinen psykiatri.

Mun täytyy koettaa saada eri psykiatrin lausunto TE-toimiston kautta kuntoutussuunnitelman puitteissa. Kuntoutuskurssilta saan moniammatillisen työryhmän lausunnon, joka on varmasti moninverroin pätevämpi kuin mitä hoitava psykiatrini osaisi ja suostuisi kuunaan kirjoittamaan. Eihän se ota tosissaan edes mun paniikkihäiriötä. Paska tyyppi.

Postista kolahti tänään Veritaksen vastaus kysymyksiini. Ei siinä vastattu yhteenkään. Oli vain ja ainoastaan kerrattu päätökset päivämäärineen ilman perusteluja. Ko. psykiatrin mulle lokakuussa kirjoittama lausunto oli ollut selkeästi niin puutteellinen, että se oli käsitelty työkokeilun jatkohakemukseksi kuntoutustuen nimellä. En mä ymmärtänyt vastauksista mitään. Soitin saadakseni selville kaksi yksinkertaista juttua, enkä tajunnut vastauksesta mitään ennen kuin tarkensin itse, että onko näin ja näin konkreettisella tasolla.

Ai niin. Psykiatri piti mua kunnianhimoisena, koska olen saanut hoidettua näitä paperiasioita. Oisko mun pitänyt jättää ne kokonaan hoitamatta sotkien raha-asiani ja vuokrani kokonaan hunningolle ennen kuin hän uskoisi mun olevan sairas ja avun tarpeessa. Uusi aika neljän viikon päähän siitä kun olen alkanut syödä hakuammunnalla valittua lääkettä. Jollen aloita, niin ei tartte mennä? Sanoi, että useimmille potilaille kokeillaan yhtä aikaa 2-3 kolmea lääkettä ja mä hoitovastaisena en suostu syömään edes yhtä. Pitäisi kuulemma kertoa kelalle. Just joo. Keppiä. 

Miksen lyönyt nyrkkiä pöytään.

 

- Johannes -