Moi

 

Uudessa asunnossa ekaa yötä. Kamat levällään, hylly kokoamatta, keittiö suunnilleen kasassa, patja lattialla, mulla ei oo vielä sänkyä. En uskalla ryhtyä nukkumaan. Pelottaa jotten saakaan unta uudessa kodissa. Tuoksut arveluttavat, kuten aina mulla. Oon silleen herkkä ja allerginenkin monelle. Täällä tuoksahtaa välillä vanhalle rakennukselle. En osaa sanoa liekö hyvästä vaiko huonoa. Mä totuin onneksi viimeksi Punavuoressa asuessani pian vanhan rakennuksen ominaistuoksuun. Rappukäytävässä jo tuoksuu isoäidille. Samalla vuosikymmenellä valmistunut samanlainen talo. tärkeintä, jotteivat kaapit tuoksu ummehtuneelle.

Täältä näkyy taivas. Ylin kerros etelään. Edellinen asunto olikin täysin pimeä, ikkunat vasten rinnettä. Kaamee loukko oikeestaan. Ihmekös kun sairastuin, kun ei näe aurinkoa. Täältä näkyy. Istuin illalla pari tuntia tässä keittiönpöydän äärellä katsellen laskevan auringon kajoa ja ohi purjehtevia pilviä. Tuun tykkään tästä paikasta.

Kaamee nälkä. Rahat loppu ja unohdin eväät vanhempieni luokse. Pahus. Yhden oluen mä kävin ostamassa ja kermaa kahviin. Keitinkin kahvit kymmenen aikaan. Hyvää tuli. Keitin lipaston päällä. Näissä vanhoissa taloissa ei ole riittävästi pistokkeita. Tänne onneksi lisätty muutama, muttei yhtään tiskipöydän lähellä. Olut loppuu sopivasti seuraavaan hörppyyn.

Panettaa helvetisti. Mistähän sekin johtuu. Ihana asunto, romanttinen ja sopivan kokoinen, mun näköinen. Kaipa tähän sopis mulle sopiva nainen petiin mun viereen. Oon tyytyväinen.

Pitäs silti yrittää unten maille.

Errol Garnerin Misty muuten soi. Jazz Masters-kokoelma.

 

- Johannes -