Hei

Aurinko paistaa, lähden kohta fillaroimaan keskustaan ja silti otan esille masentavan aiheen. Mun piti aloittaa luku kerrallaan täällä blogissa aukipurettuna seuraavan kirjan läpikäyminen:

1473280.jpg

Mutta on ollut muuta, sosiaalisten suhteiden rakentelua, muiden kirjojen lukemista, uskontoa, oman itsen pohdiskelua yms, terapiaa, olen silti vaikeasti masentunut ihminen.

1473304.jpg

Kävin pääsiäisenä erään tiedemiehen kanssa minulle tärkeän ja vaikean keskustelun. Hän piti ihmiskunnan tuhoutumista jo varmana ja istuimme kahdestaan välillä hiljaa keittiössä pääsiäisherkkujen äärellä. Puhuimme hiljaisella äänellä. En oikein tiennyt mitä sanoa. Halusin lohduttaa häntä hänen ahdistuksessaan, enkä keksinyt muuta kuin, että olemme molemmat isiä. Emme voi uskoa tähän, koska lapsemme tulisivat kuolemaan. Miksi olisimme tehneet lapsia, jos uskoisimme maailmanloppuun. Silti. Tiesin, että olen väärässä. Kaikki asiaa loppuun saakka pohtivat tieteelliset tutkimukset pitävät ihmiskunnan tuhoa melkein varmana. Se vain on niin kauhea ajatus, että hyvin harva uskaltaa ajatella loppuun saakka. Ja hän tiesi minun itseni tietävän, että olen väärässä.

Mutta mikä tahansa oljenkorsi oli siinä hetkessä tarpeen.

Puhuimme lisää. Puhuimme siitä, että kuinka onnellisia olemme olleet, että olemme syntyneet vauraaseen hyvinvointivaltioon suurten maailmansotien jälkeiseen aikaan, mutta ...

Olemmeko sen sukupolven jäseniä, joka joutuu todistamaan ihmiskunnan tuhoutumisen. Kuinka omat lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat kuolemaan. Voiko sellaista taakkaa laskea kenenkään harteille. Miten kukaan voisi sen kestää ja mitä väliä sillä on kun me kaikki kuitenkin kuolemme.

Muistelimme kuinka intiaaneista tuhoutui 95% Kolumbuksen jälkeen valkoisilta saatuihin tauteihin. Se oli maailmanloppu, mutta silti, intiaaneilla oli toivoa. Meilläkin on toivoa vielä, mutta se on äärimmäisen pieni toivo.

1473297.jpg

Tämä kaikki muistui mieleen avatessani radion. Punaisessa langassa haastateltiin Pasi Toiviaista. Ohjelman voi katsoa netin kautta.


Kaikesta huolimatta.

Mukavaa viikonloppua.

- Johannes -