Hei


Mulla aivan kaamea olo. Paniikkihäiriö kotona. Viimeksi joskus viikko sitten vai milloin mulla olikaan näitä monena päivänä peräkkäin vaikken poistunut edes ovesta. 

En päässyt kirjastoon, enkä saa lähdettyä kauppaan. Olkoot.

En haluaisi ryhtyä syömään rauhoittavia, jotta pärjäisi omassa kotonaan.

Mietin mistä tää johtuu ja tulin päätelmään, jotta ajatuksesta, että tekisin edes löysemmin työtäni jo viikon kahden kuluttua. Kahviakin tuli juotua liikaa kun ehdin juoda kaksi kuppia ennen esimiehen saapumista ja sitten vielä uudelleen mun uutta extravahvaa tummapaahtoista erikoiskahvia. Keskeytin työkokeilun viikko sitten maanantaina. Psykiatrille aika ensi viikolla. Mutta mutta. Esimies tuli tänään kahville. Istui kaksi tuntia. Niitä näitä juteltiin työasioiden lomassa. Aika väsähtänyt hänkin lukemattomiin projekteihinsa ja pyysi mua takas jo ensi viikoksi. Jos tekisin ihan vähän vaan ja ilman tulostavoitetta. En mä uskaltanut luvata mitään. Nyt-kun-osaisin-olla-rehellinen-psykiatrilla-kertoen-reaktioista-enkä-aina-tilannetta-parhain-päin-kääntäisi.

Huuh. En jaksais näitä enää. Kohtauksia.

Ulkona alkoi sataa salamana vaakasuopraan vettä. Syksy. Syysmyrsky.

Jos rohkaistuisi silti ulos. Kävelisi itsensä läpimäräksi, tulisi kotiin, kävis kuumassa suihkussa, kuivaa ylle ja kuumaa teetä. Oi ihanuutta. Mä harrastan syksyisin moisia, mutta näin flunssakuumetoipilaana ei varmaan kannata ottaa riskiä. Mahtavasti ropisee keittiön ikkunoita vasten. Hämärtää silmissä. Sibeliuksen eka sinfonia soi hifikuulokkeissa.

En päässyt mihkään mehtään pahan flunssan vuoksi. Vituttaa.

En kykene keskittymään mihinkään.

- Johannes -