Hei


Olen koettanut opiskella tervehenkisempää asennoitumista yläkerran naapureihin. Koetan olla tarkkailematta jatkuvasti yläkerrasta kantautuvaa pelottavaa uhkaa, koetan rauhoittua sieltä kantautuvista askelten tai musiikin äänestä huolimatta periaatteella: "He eivät uhkaa minua. Olen turvassa omassa kotonani." Yritykseni alkaa kantaa hienoista hedelmää. En poukkoile enää kotonani säikyn metsäkauriin lailla. Saatan jopa nauttia hetkittäin uudelleensisustamastani kodista auringonpaisteessa. Selätin aiemmin samalla tekniikalla sekä kuolemanpelon että ylipääsemättömän paniikkihäiriön.

Pahaksi onneksi paniikkihäiriö on kyllä iskenut koko ankaruudellaan kahdesti helmikuun kuluessa. Analysoituani kumpaakin tilannetta olen tullut tulokseen, ettei vahva kahvi sovi yhdistelmään tyhjä vatsa ja kaupungin ihmistäyteiset portaat. Jostain syystä portaat ovat minulle aina vaikeita paikkoja.

Heräsin aamulla yläkerrasta kantautuvaan ainoastaan yhden biisin ajaksi soivaan musiikkiin. Heräävätköhän he kelloradioon? En antanut sen häiritä itseäni. Nousin ylös, söin aamupalan, kävin suihkussa, kirjoitin pari meilikirjettä ja lähdin kävellen kaupunkiin aurinkoisen jään yli. Voi ihanuutta. Auringon kirkas lämpö kasvoilla silmiä siristellessä.

Kävelin myöhemmin edelleen loistavassa säässä kotiin, laitoin ruokaa, pesin kaksi koneellista pyykkiä ja tiskasinkin vielä. Sitten vajaan tunnin reipas kävely auringon laskiessa kirkkoon kuuntelemaan yhtä neljäsosaa Andreas Kreetalaisen Suurta Katumuskanonia. Kirkko oli valaistu ainoastaan tuohuksin ja öljylampuin kahden papin ja kuoron käydessä läpi tunnin ja kahdenkymmen minuutin ajan ko. kanonia. Lainaan eräältä saitilta:

"Suuri katumuskanoni on kuin todellinen aikamatka, terapeuttinen sukellus Raamatun maailmaan. Me saamme peilata itseämme tunnettuihin henkilöhahmoihin ja tunnistaa itsemme heistä. Suuri katumuskanoni kilpailee antiikin draamateosten kanssa siitä, kuinka todellinen taidenautinto, kun kuulija ja esittäjä koko olemuksellaan keskittyvät esitykseen, tuottaa lopulta katharsiksen, sisäisen puhdistumisen, valaistumisen ja kirkastumisen tunteen. Me löydämme itsemme uudestaan, meidät yllätetään itse teosta, meidän on nöyrryttävä, meidän on muutettava elämäntapaamme, meidän on tehtävä parannus, meidän on koettava mielenmuutos."

Kanonia ei kuunnella ortodoksipalveluksissa istuen ja nuokkuen, vaan seisten ja tehden tietyissä kohdissa ristinmerkkejä kumarruksineen. Kirkkokansa ei siis noudata passiivista roolia vaan on mukana palveluksessa koko mielellään ja kehollaan erityisen esteettisessä ympäristössä. Itse tekstinkin kuunteleminen on esteettinen kokemus, koska ortodoksisessa kirkossa kaikki tekstit lauletaan resitoimalla kuoron ja papin välissä dialogissa. Näin pääsiäisen alla teemme myös maahansaakkakumarruksia ja rukoilemme myös polvillamme istuen. Lopuksi käymme suutelemassa päivän ikonia ja hakemassa papilta siunauksen. Kirkkoon saapuessa laitan aina muutaman tuohuksen palamaan rukouksin. Mieli alkaa levätä jo tämän pienen rituaalin ansiosta.

Rauhoituin miettiessäni välillä omiani eli keskittymisen harhaillessa. Minulla ei ole hätää. Laitan asuntopaperit vetämään heti maanantaina siitä välittämättä löydänkö töitä tai kykenenkö jatkamaan terapiaa toiselta paikkakunnalta käsin. Minusta tuntui, että uudet arjen rutiinit ovat tässä vaiheessa prosessia tärkeämpiä kuin työ tai terapia. Tosin terapeutti ja te rakkaat lukijat saatatte olle perustellusti eri mieltä terapiasta.

Päätin mennä kuuntelemaan suuren katumuskanonin viimeisen osan huomenna torstaina ja pyrin perjantai-iltana liturgiaan ja lauantaina vigiliaan. Muutaman viikon kuluttua olisi tiedossa katharttinen maraton. Koko katumusliturgia eli yli viiden tunnin palvelus aamupalveluksen jälkeen. Sinne!

Reippailin palveluksesta kotiin kävellen jälleen reippaasti vajaan tunnin. Pientä välipalaa ja saunaan. Nyt on hyvä fiilis kamomillateen ja ruisleipien jäljiltä. Pitää kävellä loppuviikollakin palveluksiin. Ja huomenna tapaan exäni Lumikon, joka tulee käymään paikkakunnalla.

 

Mie. Tein mangatar-ohjelmalla. Hautuumaa koska viihdyn hautausmailla ja olen vienyt pari exää ensitreffeillä hautuumaalle. Aina on päädytty suhteeseen.

 

Voi hyvin!


- Johannes -