young_neil_1967.jpg

Tänään levylautasella tämän herran tuotanto.

LiveRust.jpg

Muistan:

Katsoin herran konserttitaltiointileffaa Köpiksessä. En tosin tajunnut mistään mitään, koska aivoni leijailivat avaruudessa. Lieneekö edes tarpeen sanoa nähneeni leffan kolmiulotteisena omassa päässäni.Enpä ole sen jälkeen uskaltanut kyseistä elokuvaa nähdä. Pelkään flasbackia, joita mulla riitti nuorena aikuisena. Ei pitäisi leikkiä huumeilla, jos päässä heittää ilmankin. Mutta enhän mä tiennyt sairastavani depressiota. Rappioihailussani ja ylettömässä uteliaassa kokeilunhalussani vedin nappia naamaan, savua keuhkoon ja nestettä suoneen. Heikoin seurauksin. Läheisin ystäväni kuoli useamman tutun lailla, pää meinasi seota ja eka kertaa elämässä lakkasin uskomasta itseeni. Syykö vai seuraus. Molempia.

frontofcoverkb3.jpg

Mulla oli 6 vuotta sitten lippu herran Hesan keikalle, mutta yhdet synttärit menivät överin puolelle erään läheisen naisen kanssa. Jouduimme sairaalaan ja karkasimme sieltä mun luo keskellä yöllä polttelemaan maria & nukkuun sylikkäin. Enhän mä päässyt aamulla lähtemään minnekään. Siinä meni keikka. Huoh. Toisaalta se yö oli mulle tärkeä, joten en kai mä menettänyt mitään. Ystävää rakastan edelleen!

2007strumer.jpg

Hiipivän hulluuden Maria kirjoittaa jälleen kerran oivaltavasti samanlaisista ajatuksista ja kokemuksista mitä minunkin elämään kuuluu olennaisena osana. Huomaan miten valun pikkuhiljaa likaviemäriin. En kestä lyijynharmaata raskautta mielessäni, enkä kuolemaniksikaan haluaisi muistaa sitä mitä en muista. Siksi palaan samaan vanhaan vihtahousun lääkkeeseen päihteisiin. Sama toistui 6 vuotta sitten edellisen depressiokauden kanssa ja sitä ennen 80-luvun lopussa ja alussa. Humala vie raskauden mennessään, pirteys astuu sijaan ja jaksan hymyillä sekä seurata lämpimien ajatusten kera kanssaihmisiäni. Jokaisen kasvon taakse kätkeytyy ihminen omine elämänkokemuksineen. Hän näyttää juuri eronneelta yksinhuoltajalta, joka on päässyt pitkästä aikaa vapaailtaa viettämään, tuo tyyppi harrastaa runoutta, hän juo elämänsä pilalle, tiskillä riekkuva muuttaa varmaan yhteen ton pojan kanssa jne. Rakennan usein humalassa tarinoita kasvoista. Nurkasta käsin itsekseni hymyillen.

crosby,stills,nash&young_ep_portugal_500

Pilvi toimisi alkoholia paremmin ikävän pimeyden poistamisessa, mutta laittomana päihteenä en enää
harrasta sitä. En myöskään pidä sitä depressiopotilaalle senkään vertaa vaarattomana kuin alkoholia. Kumpikin aine vie mennessään syöksykierteeseen. Päihtyy voittaakseen kurjuuden edes yhdeksi illaksi ja sen seurauksena alkutilanne ainoastaan pahenee puhumattakaan rahatilanteesta. Käytän alkoholia myös rauhoittavana lääkkeenä voittaakseni paniikkihäiriön ja sosiaalisen pelon. Varsinkin kesällä sinänsä mukavilla Mansen reissuilla mun piti alkaa juomaan jo päivällä terasseilla, jotta uskaltaisin ylipäätään olla ihmisten ilmoilla kodin ulkopuolella. Samat pelkotilat ovat palanneet mm. junamatkoilla, joista en enää selviä ilman ravintolavaunua. Minä, joka rakastan junamatkoja.

1172329.jpg

Ystävälleni Kamalle kävi huonosti. Hän pakeni laillani mielenterveysongelmia päihteisiin, pilveen, kovempaan kamaan ja on elänyt jo vuosia sairaseläkeläisenä narkkarina. Vaikea sanoa, missä vaiheessa hänen olisi pitänyt katkaista alamäki. Hän neuvoi minua eilen, että älä Johannes hyvä lähde samalle tielle kuin minä. Mene sairaalaan, jollet jaksa, älä päihteiden tielle. Kosketti. Kama neuvoi viisaasti omasta kokemuksestaan. Jos mä silti vielä tänään vuoden viimeisenä päivänä viimeisen humalan pitkäksi aikaa. Puhuuko minussa nyt minä vaiko alkoholi minussa. Alkoholi minussa tarkoittaa vastuun sysäämistä omilta harteilta. Minä puhun itselleni. Lupaan vielä kerran, sitten ei enää. Huh.

1172332.jpg

Minulla ei ole riittävän arvokasta motiivia lopettaakseni. Tässä tilassa ei näe omassa olemassaolossaan mieltä, miksi pelastaa kurjuutta kurjuudelle. Pitäisi nousta suonsilmästä. Uimaan, kävelylle metsään, aamuvoimistelemaan, laittaan herkullista ruokaa. Miksi maksimoin kurjuutta heittämällä kaiken syrjään. Enhän minä jaksaisi kuitenkaan mitään. Turha yrittää. Hei. Poika tulee kylään myöhemmin viikolla ja koko työporukka myös. Mukavaa odotettavaa.

CSN.jpg

Hyvinä kausina juon tuskin lainkaan, harrastan liikuntaa, kahviloissa istumista, taidenäyttelyissä ravaamista ja sen sellaista tervettä elämänlaatua kohentavaa. Sairaana puolestaan oleminen kutistuu pineksi siemeneksi mullan alle. Ei sieltä jaksa ponnistaa.En ole syönyt lämmintä ateriaa kolmeen päivään, jos tämä päivä lasketaan mukaan. Ei vaan tee mieli, enkä jaksa alkaa laittaan. Enkä mitään muutakaan. Mä en edes tiedä miten olen viettänyt viimeiset päivät. Mihin minä olen käyttänyt vähäisen valveillaoloaikani. Eilisen sunnuntain mä kyllä nukuin melkein kokonaan. Heräsin kerran kahville ja sit takas sänkyyn. Kummallista unensekaista heräilyä muistojen & unien keskeltä. yritän nousta sängystä väärältä puolelta vasten seinää, pyrin keittiöön, mitä ei ole olemassakaan, huudan ihmistä, joka on kuollut jo aikoja sitten. Mulla menee aina vaan enemmän aikaa todellisuuden hahmottamiseen. Liittynee paranemiseen. Muistot pyrkivät uniin ja todellisuuteen. Raskaina ja vaativina. Lähestyn ydintä. Hei Ohio! Pasifistiminäni ykkösbiisi.

Itkettää.
Käyn läpi kausia.
Ne heijastuvat ulkoasussani.
Puran tämän kevään isoisääni.
Hänen tarinoitaan rintamalta kuuntelin aidosti ihaillen.
Hän yritti kasvattaa minusta lujaa miestä ja sotilasta.
Antakaa anteeksi.

- Johannes -

Lisään tähän pätkän Marialle lähettämästäni kommentista:

Lapsena piti oppia luovimaan joka sekunti marttyyriäidin ja impulsiivisen väkivaltaisen oikeassolevan faijan armoilla ja välissä. Eihän siinä vellovassa mielialamyrskyssä ja sääntöviidakossa voinut keskittyä omaan hyvinvointiin vaan tuli selviytyäkseen oppia lukemaan vanhempiaan ja itsensä täysin unohtaen toimimaan heidän ailahtujensa mukaan. Omaa ääntä ei saanut kuuluville. Puhumattakaan siitä, että epäonnistuminen ja rangaistus (fyysinen tai henkinen) kuuluivat jokapäiväiseen elämään. Kasvata siinä tervettä itsetuntoa ja itsetuntemusta. Kuka minä olen, olenko ne ehdot ja säännöt vai kuka.

Ei ihme, jos kaipaa päihteiden tuomaa unohdusta ja oma aito persoona tulee ilmi ainoastaan hetkittäin vahingossa.

Jospa kaiken sisäänsuljetusn purkamattoman vihankin voisi purkaa tulevaisuudessa muuhunkin kuin oman itsensä mollaamiseen ja vahingoittamiseen.