742632.jpg (Edit: Lisäsin omia kuvia ja hiukan tekstiä.)

Naamiaisiet olivat hauskat. Nauroin runsaasti ja nautin kympillä ohjelmasta. Virallisesta ja epävirallisesta. Sitä nyt vaan oli mukavaa seurata pukeutuneita ihmisiä, varsinkin Futuraman Benderiä. Seurakin oli erinomaista. Mutta mä äidyin juomaan juopottelufiiliksellä. Vaihdoin baaria, näin tuttuja ja filmi katkesi. Puhelimella otettujen kuvien perusteella mä olin käynyt vielä jossain ja kuvannut jotain kaunista naista, jolla oli päässään mun huopahattu. Mitään käsitystä koko asiasta.

Heräsin sunnuntaina pääkipuun. Silmälasit päähän, mut ne oli jotenkin väkkyrällä. Taittelin kohdilleen ja vessaan. Peiliin katsoessani huomasin silmän olevan mustana. Mitä pirua. En oikein osaa kuvitella joutuneeni tappeluun. Takas sänkyyn, josta uskalsin nousta vasta yhdentoista maissa illalla. Makasin koko päivän hereillä peiton alla pohtien kadotettua iltaa ja elämää ylipäätään. Mielessä ehti käydä pahimpina tunteina ajatus sisäisestä aivoverenvuorosta ja muusta kohtalokkaasta. Mietin kuka löytäisi ruumiini. Illemmalla jaksoin pohtia alkoholinkäyttöäni. Kirjoitin aiheesta jo aiemmin, enkä toista samaa uudelleen. Päätin ryhtyä absolutistiksi. Eihän tämä ole ensimmäinen kerta tänä vuonna, mutta tällä kertaa ajattelin velvoittaa itseni lopettamaan blogikirjoitukset toteamukselle: "Takana selvä päivä."

OFF alkoholille!
742634.jpg

En jaksaisi kirjoittaa, eikä sanoja oikein löydy.

Mä en osaa hallita juomista, enkä näemmä pysty juomaan kohtuullisesti riittävän usein. Tämä viikonloppu ei sujunut kuten Tampereella, jolloin osasin rajoittaa tahtia. Jos jatkan näin, niin joudun hukkaan. Masennus ei parane, vaan pahenee ja hankkiudun tieten tahtoen alkoholistiksi, mitä jo nyt olen löyhän määritelmän mukaan. En onneksi juo eikä tee mieli juoda päivittäin, mutta 2-3 kertaa viikossa eli en ehdi kunnolla toipua edellisestä kerrasta. Ylen ankeaa.

742635.jpg

Mä elin 90-luvulla 5 vuotta raittiina ja senkin jälkeen useamman vuoden kohtuukäyttäjänä. Rakastuessamme exäni Suorittajan kanssa meillä molemmilla oli alkoholiongelma, minulla pahempi ja exäni pääsi irti minua ennen. Eräänä päivänä vuoden seurustelun jälkeen hän sanoi mulle, että joko minä lähden tai alkoholi lähtee. Mietin kai pari sekuntia ja sanoin, etten enää juo. Päätös piti viisi vuotta siltä seisomalta. Miten mä tein sen.

Olen yrittänyt samaa päätöstä myöhemminkin, mutta ei ole ollut suhdetta motiivina. Pelkästään itseni vuoksi en ole kyennyt lopettamaan alkoholinkäyttöä kokonaan. Jottette saisi väärää kuvaa, niin ei minulla aina ole tällaista kuin tänä kesänä masennuksen kourissa. Liikuntakausina saattoi mennä useampikin viiikko ilman humalaa, jotta jaksaisi treneihin yms. Näin tämä on aina mennyt masentuneena, alkoholinkulutukseni räjähtää käsiin syventäen ongelmaa. Mä olen oppinut vihdoinkin näkemään itseni hyvänä ja arvokkaana ihmisena. Minun pitäisi lopettaa itseni vuoksi, ei kenenkään muun. Olen itse itselleni arvokas.

Paska teksti. Ei jaksa kuvittaa taikka biisittää. Jospa laittais uuden tangolevyn soimaan. Ei jaksa musaa.
Lokeroidun piiloon masennuksen ja krapulamorkkiksen uumeniin. Avain viemäriin.
742633.jpg

Tästä maanantaista tulee eka selvä päivä.

- Johannes -

P.S.
Olen lyönyt kasvoni oveen, kaapinkulmaan tms päätellen vamman laadusta. Menee viivasuorana otsalta silmän yli poskeen. Olisin voinut loukata itseni pahastikin, menettää mm. toisen silmän, jos rillit olisivat hajonneet. Varoitus !!!