Hei,

 

Olen seurustellut reilut kaksi vuotta. Rakastamme toisiamme, mutten ole seurustelukunnossa. Tuotan jatkuvaa tuskaa kumppanilleni olemalla sairauteni vuoksi etäinen, hankala ja torjuva satunnaisista syistä. Kumppanini joutuu pettymään toistuvasti ja mikä pahinta hillitsemään tunteitaan joka suunnasta, jotten menisi palasiksi ja vajoaisi omiin traumoihini. Kun näemme riitelemme aina ensimmäisen illan ja sitä seuraavan päivän. En jaksaisi enää, en jaksanut kesälläkään, eikä hänkään, kesä meni tapaamatta. Olemme käytännössä aloittaneet syksyn mittaan varovaisesti uudelleen. Ei tässä ole järkeä.

- Johannes -