rhead.gif

Mene sen paremmin.

Terapeutti ehdotti tänään, että ottaisin sairaslomaa. En halua. Pitäisin mieluusti kiinni työn tuomasta turvallisesta rutiinista. Jos lipsun nyt töissä, alkaisi kaikki muukin lipsua.

Läpimurto terapiassa ja tiettyjen ihmisten ja tilanteiden kohtaaminen on ollut minulle ylivoimaista. Nähdä ja tavata ihmisiä ja pareja, joita en voi saada ja jollaista elämää en voi elää. Kateutta, pettymystä, tuskaa ja surua oman elämän kaaresta ja nykyisyydestä. Miksi onni ei ole minua kohdannut kuin ajoittain.

medic.gif

Lisäksi toi Jokelan tapaus on vielä jyrkentänyt luisuani takaisin kesään ja kevääseen, takaisin hauta-arkkuun maan alle auringolta piiloon. En ollut ymmärtänyt, että ihmisen olemisessa voisi vallita jokin perusturvallisuus, että ihminen kasvaisi turvallisessa ympäristössä oppien jonkinlaiseen perusluottamukseen jatkuvan stressaavan pelon ja varautumisen sijaan. Kärsin omasta mielestäni aivan samasta ongelmasta kuin monet entiset rintamasotilaat eli posttraumaattisesta stressioireyhtymästä.

Toki tässä on muutakin. Muistin tänään terapiassa mistä oikean kämmenen nelisenttinen arpi on tullut. Koulukiusaaja yritti lyödä minua vatsaan taikka rintaan taltalla. Ehdin saada käteni väliin. Ei kai toi sinänsä mitään mun maailmassa. Olipa melkein arkipäivää kohdata äkillinen vakava vammautuminen tai kuolema. Mutta mitä en ole osannut aiemmin ihmetellä, ettei mulla ollut ketään kenelle kertoa tapahtuneesta. En ensin edes ymmärtänyt mitä terapeutti tarkoitti kysyessään kenelle kerroin tästä. Miten niin kerroin. Olisiko pitänyt.

stareA.jpg

On tämä myös surua, surua kokemistani vääryyksistä ja väkivallasta. Minun pitäisi päästä suremaan jonnekin muualle, pois symbolisista muistoista.

Ninasimoneremixed.jpg

Ilmankos mä olen kuunnellut viime päivinä ainoastaan vanhaa jazzia ja tangoa. Alakuloa, herkkyyttä ja kyllä, toivoa.

- Johannes itkun partaalla -