Sami Saramäki Pretoriaanikyborgit

Minä pukeudun kuoleman merkkeihin, astun kohti loppua.
En kaipaa mitään, en tunne mitään.
Olemattomuus kotini.

Melkein hajosin tänään terapiassa. Alamme lähestyä ydintä, eikä se tunnu lainkaan hyvältä, päinvastoin. Fyysiset kivut iskivät, jalat horjuivat ja puhe alkoi sotkeutua. Samat tunteet kuin näkemieni painajaisten jälkeen. En voi itkeä, en voi hajota terapiassa. Pakko turvautua panssariin ympärilläni. Etäännyttää ja
loitontaa sisällä vellovat mieleen pyrkivät vuosikymmeniä hukutetut muistot ja tunteet. En halua, en kertakaikkiaan halua kohdata niitä. Mutta en voi parantua ehjäksi, jollen kohtaa rikkinäisyyttäni. En vain ole varma, ettenkö hajoaisi kokonaan pirstaleiksi.


Sami Saramäki Tähtilaivan kapteeni

Yrjänä laulaa Talvikuningas levyllään Vallan haamut kappaleessa:

"me laulamme pahoista teoista laulun
ja elämä edessä vähäksi käy
me laulamme tyhjistä vuoteista
paikoista joihin emme palanneet
ja kaikista synneistä raskaimmat
teemme kun emme tunne mitään
ja kaikista ihmeistä kaunein on
tahto ja luottamus rakkauteen
vain yksi yksityiskohta voi jäädä mieleen
jäädä mieleen koko elämästä
jokin valkea hehku päivän jo mentyä
jokin katse kumppanin"

Näin minä olen olemassa.
Haluaisin olla olematon.

Tästä syystä reagoin viikonloppuna ainoalla osaamallani tavalla. En hukuttaudu itkuun, en tapa muita, tapan tunteeni sisälläni ja vetäydyn yksinäisyyteen. Siksi peruin kaikki tapaamiset, enkä mennyt terapiaan.

Minua pelotti.


Sami Saramäki Kaikkivaltias

Minä olen oma Tuomarini.

- Johannes -