Hei


Emmi haastoi minut seuraavanlaiseen meemiin.

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

sumerian.JPG
Sumerilainen taidekin on ollut minusta aina veikeää.

Veikeä, kerrassaan. Mutta koin heti vaikeuksia keksiä omituisuuksiani, koska en minä tiedä itse missä minä olen omituinen. Olen pohtinut mahdollista omituisuuttani jo viikon päivät pääsemättä oikein puusta pidemmälle. Otanko tämän liian vakavasti. Kenties, teen sen silti mielelläni, enkä minä osaa keksiä edes pieniä ja harmittomia omituisuuksia. Korvantaustan hierominen lukiessa ei varmaankaan ole lainkaan omituista.

Kommentoinkin jo Emmin blogiin erään esimerkin. Vuorasin useampi vuosi sitten hajuongelman vuoksi ilmastointiteipillä ja steariinilla ilmatiiviisti umpeen keittön tiskialtaan kaapin molemmat ovet. Toisen sai fiksusti umpioitua takaa, mutta toinen oli pakko umpioida ulkopuolelta käsin. Se herättä ihmisissä hämmennystä. "Mitä sinä Johannes olet tehnyt laskikaapille?" "Se tuoksui sietämättömälle, joten eristin sen." Kukaan vieraistani ei ollut koskaan huomannut kotonani minkäänlaista hajuongelmaa. Minusta toimissani ei ollut vähääkään omituisia piirteitä. Haju oli minulle todellinen ja oli asunnossani käynyt huoltomiehiäkin pari kertaa viemärin ulostaessa pahanhauista möhnää suoraan tiskialtaaseen. Väsyin ihmisten huomautteluun ja hienovaraiseen pilkkaan ja rohkaistuin viime talvena repimään kaapinovet auki ja siirtämään laskiämpärin tiskipöydältä kaappiin. Hajua ei enää esiintynyt.

Olen edelleen takuuvarma siitä, että haju oli todellinen ja, että ongelma oli oikeasti hävinnyt fyysisesti päiväjärjestyksestä niinä vuosina kun pidin kaappia hermeettisesti suljettuna.

En voi tietää mitä muita omituisuuksia minussa on ellei joku kerro niistä minulle. Yritän kuitenkin seuraavassa keksiä jotakin. Hommassa on ollut sekin vaikeus, etten muista enää hetken kuluttua keksimiäni omituisuuksia, ne jotenkin painuvat pois mielestäni.

1.
En voi nukkua makuuhuoneessa, koska siellä tuoksuu pahalle. Pidän huonetta varastona ja askarteluhuoneena. Kenenkään muun mielestä siellä ei ole koskaan tuoksunut mitenkään erikoiselle, ei edes siellä asuneen lapseni mielestä. Minulla on astma ja pölyallergia, joten vetoan herkkyyteeni.

2.
Keitän viikon tiskialtaassa virttyneissä kattiloissa vettä ennen kuin uskon niiden puhdistuneen. En usko, että viikon rasvaisena lilluneen kattilan bakteerikanta häviäisi pelkällä pesuaineella, joten täytän kattilan tiskaamisen jälkeen vedellä, kiehautan veden ja annan astian muhia pari minuuttia ennen kuin nostan sen kaappiin kuivumaan. Jostain epäloogisesta syystä saatan silti juoda kahvia ja vettä samoista mukeista viikon pitämättä sitä minään ongelmana.

3.
Tykkään kuvitella itseni johonkin toiseen aikaan ja paikkaan kävellessäni metsässä ja ajellessani fillarilla muuten vaan. Saatan mieltää itseni vaikkapa Napoleonin armeijan luutnantiksi Baijeriin taikka muinaisen Sumerin talonpojaksi matkalla markkinoille. Öisin pohdin toisinaan matkustavani avaruudessa avaruusaluksessa taikka nukkuvani purjelaivan perähytin punkassa kylkihirsien ja takilan naristessa turvallisen unettavasti.

4.
Kun minulla on muutamia natsiunivormuja, niin saatan joskus pukeutua sellaiseen pelatessani toiseen maailmansotaan liittyvää peliä tai kuten eilen lukiessani aiheeseen liittyvää kirjaa. Kyllä, pistän ihan saappaat jalkaan ja hopeapääkallokoristeisen koppalakin päähäni. Te pidätte tätä varmasti mielipuolisena. Minä en näe siinä sen kummempaa kuin jos laittaisi omaksi ilokseen päälle vaikkapa puvun tai kauniin mekon, jos naisista puhutaan. Soitan aina ohessa 30-luvun iskelmiä tai silloin levytettyä klassista musiikkia. Huom. pukeudun useammin omaksi ilokseni tavalliseen pukuun ja krakaan.

Kävin aiemmin syksyllä yksityisissä naamiaisissa eräässä ravintolassa SS luutnantin paraativormussa. Polttelin sikaria koettamatta juopua viinistä ja jossain määrin kai onnistuinkin, koska monet ihmiset tulivat kehumaan kuinka komea olin ja häärinkin vessassa jonkun minulle tuntemattomaksi jääneen naisen kanssa, enkä tiedä johtuiko aamun kamala fyysinen olo enemmän tottumattomuudestani sikariin vaiko moraalisesta krapulasta. Olen huomannut ennenkin kuinka kummallinen vaikutus univormuilla on osaan ihmisistä. Ehkä mä en olekaan kovin omanlaiseni.

5.
En käytä lainkaan perinteistä suolaa, en edes puurossa. Sen sijaan en edes osaa keksiä mihin ruokaan soijakastike ei sopisi. Käytän Japanissa perinteisin menetelmin valmistettua kalliimpaa luomusoijakastiketta. Laitan sitä kotonani ihan kaikkeen, oikeasti. Joskus jopa leivän päälle Oivariinin ja muiden päällisten väliin tai reilusti tomaattiviipaleille. Oikein pahan himon iskiessä vetäisen lusikallisen soijakastiketta, rouskutan perään tuoreen valkosipulikynnen ja koetan lievittää poltetta juustoviipaleilla, vihreillä oliiveilla ja kokolihaleikkeleellä. Sanomattakin selvää, että nukun seuraavan yön aika levottomasti.

Viitaten kohtiin 1,2,4 ja 5 on kenties ainoastaan hyvä, että olen elänyt kuukauden päästä tasan kaksi vuotta ilman kumppania ja vielä pidemmän ajan asumatta kumppanin kanssa.

Niin joo, en jatka tätä haastetta eteenpäin. Levylautasella soi Sächsische Staatskapelle Dresdenin esittämänä ja Wolfgang Sawallischin johtamana Schubertin sinfonia No. 2 in B-flat (D.125), päälläni on mustat paksut sukat, ruskeat sammarit ja musta hihaton verkkoaluspaita. Siis ei verkkareita, en omista sellaisia, ne ovat kaikinpuolin inhottavia. Viimeksi lenkkeilyä harrastaessani joitakin vuosia sitten juoksin maihinnoususaappaissa, en omista myöskään lenkkikenkiä, yökköjä nekin, ja reisitaskuhousuissa sekä t-paidassa. Hmm. kohta kuusi. :)


- Johannes -