Hei

 

Tämän matalammalle ei voi enää olo laskea.

Epäonnistuin ylimitoitetussa työkokeilussa syyskuussa. Se piti keskeyttää ja depressio paheni jälleen vaikeaksi ja itse asiassa monien oireiden osalta aiempaakin pahemmaksi. Hain kuntoutustuen päättymisen vuoksi uuden psykiatrin lausunnon, joka oli hyvin niukkasanainen, vaikka psykiatri sinällään vaikuttaa pätevältä ja monien henkilöiden kommenttien mukaan onkin todella pätevä, vaikkakin erikoinen. Kukapa psykiatri ei olisi. Hän kirjoitti minulle lisää sairaslomaa 14 kuukautta eli vuoden 2010 loppuun.

Työeläkelaitokseni Veritas meinasi ensin hylätä koko hakemukseni kuntoutustuen jatkamisesta suusanallisesti puutteellisen lausunnon vuoksi, mutta suostuivat mun puhelujen ja vihaisen kirjeen jälkeen jatkamaan tukea tammikuun 2010 loppuun eli kolme kuukautta ja antoivat samalla lähetteen TE-keskukselle työkokeilun järjestämisestä. He myös erikseen kielsivät minua toimittamasta täydennettyä lausuntoa. Minä hölmö uskoin kieltoa.

Pääsin TE-psykologin juttusille vasta tänään. Hän oli samaa mieltä kuin psykiatri: En ole työkokeilukykyinen, enkä ole edes kuntoutussuunnitelman laatimiskunnossa. Tällainen lausunto lähtee Veritakselle jo tänään.

Soitin äsken Veritakselle. "Ei voi mitään, tuki päättyy tammikuun loppuun. Sinun pitää kirjoittautua työttömäksi työnhakijaksi." Ihmetellessäni asiaa, että miten näin voidaan toimia, vaikka olen oikeasti työkyvytön, niin vetosivat uudelleen puutteelliseen lausuntoon. Tivaamisen jälkeen suostuivat neuvomaan, että mun pitää hakea kuntoutustuen sijaan määräaikaista sairauseläkettä uudella lääkärinlausunnolla, jossa otetaan selkeästi suusanallisesti kantaa sairaudenkuvaukseen sekä hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan. Mutta siinä pitää kuulemma olla uusia löydöksiä, koska muutoin mä olen kyllä heidän lääkärinsä mielestä terve. Paskat !!!

Soitin psykiatrille. OK. Laaditaan uusi lausunto seuraavalla ajalla tiistaina 26.1.

Minun ei silti auta kuin väsätä huomenna hakemus sosiaalitoimistoon ja ilmoittautua alustavasti työttömäksi työnhakijaksi 1.2. lähtien. En minä tiedä jaksanko tehdä koko hakemusta.

Menen maanantaiksi 18.1. depressiopotilaiden kuntouskurssin viimeiselle viikon mittaiselle jaksolle. Siellä on vastaanotto jollekin psykiatrille ja kenties mahdollisuus sosiaalineuvojan juttusille. Pitää puhua siellä rehellisesti kaunistelematta tilannetta.

Soitin naisystävälleni. Hän uusi neuvonsa, että mun pitäisi muutenkin ja myös hankkiakseni täydellisen työkykyarvion hakeutua sairaalahoitoon. En tiedä. Pelottaa mennä. Mutta ei auta, pyydän lähetettä psykiatriltani tiistaina 26. päivä. Katsotaan kirjoittaako. En mä muutenkaan enää jaksa jatkuvaa pelkäämistä ja varuillaanoloa kotonakin.

Äsken kotiin kävellessä teki mieli jättäytyä auton alle. Mieli täysin jumissa. Kirjoittaminen auttaa, kuten aina. Auttaisiko asiaa, jos yrittäisin itsemurhaa kuitenkin aikeella jäädä henkiin. Jos enää huvittaisi. En mä voi. Mä olen isä. Paskat !

 

- Johannes -

 

PS

Soittivat Veritakselta mun tänään tapaamalle TE psykologille. Inttivät, ettei TE psykologi voi tehdä psykiatrista arviointia mun työkyvystä. Psykologi sanoi jämäkästi, että hän uskoo enemmän mun psykiatrin lausuntoon, kuin Veritaksen lääkäriin, joka ei ole koskaan tavannut minua ja hän itse näki minut tänään ja kuntoni yhteisessä pitkässä keskustelussa. Hyvä ihminen. Aikaistimme seuraavaa tapaamistamme keskiviikolle 27.1, jolloin katsaomme mitä voimme tehdä. Jollei muu auta, niin teemme sitten kuntoutus- ja työkokeilusuunnitelman. Hän oli samaa mieltä siitä, ettei mun kannata mennä väkisin uudelleen työkokeiluun romahtamaan henkisesti. En tosiaankaan kestäisi enää minkäänlaisia romahduksia.