Alkoholiton viikko särkyi eilen pikkuhumalaan. En silti vaipunut epätoivoon taikka itsesääliin.

1205202.jpg

Olen itkenyt koko päivän Chopinin musiikin parissa.

Itkulle ei tule loppua.

Heräsin kuolleista tänään. Ehkä itken sitä. Onko tämä onnea, mitä tämä on. Kerron lisää parin kuvan jälkeen. Mutta erotin, ainakin tuntui siltä kuin olisin erottanut, ensi kertaa vuosiin nuotit toisistaan. Pysähtynyt tilaan minä & musiikki.

1205200.jpg

Aamulla tunsin itseni tyhjiinpiiskatuksi. Tiedättehän kun kärsii kipua, tuskaa ja nöyryytystä. Keräilee itkien kamansa ja vetäytyy piiloon itkemään. Henki alkaa vähitellen kulkea, mieli rauhoittuu sekasorrosta ja orientoituu aikaan et paikkaan. Huomaa olevansa elossa.

Huokaan syvään, tunnen ilman virtaavan vieden mennessään pahimman tuskan ja helpotuksen aalto kulkee pitkin vartaloa.

1205203.jpg 

Kirjoitan, musiikki, minä, kehollisuus, mieli.

Aamulla meni jälleen kerran puoli tuntia ylläkerrottuun itsensä hahmottamiseen. Sain raajat tottelemaan minua, mielen oikeaan aikaan ja paikkaan. MUTTA ensikertaa tyhjinpiiskaamisesta seurasi helpotus.

Huokaan syvään, tunnen ilman virtaavan vieden mennessään pahimman tuskan ja helpotuksen aalto kulkee pitkin vartaloa.

Kävin kaupassa. Puolivälissä matkaa huomasin seuranneeni ajatuksissani jalkojen lihasten toimintaa. Toi ojentuu, toi vetäytyy, veri kulkee sakeana, hengitys käy liikkeen tahtiin. Walking and Falling. Pikkumetsikön kohdalla väistelin juuria tasapainoitellen askelten mukana.

You're walking. And you don't always realize it,
but you're always falling.
With each step you fall forward slightly.
And then catch yourself from falling.

Over and over, you're falling.
And then catching yourself from falling.
And this is how you can be walking and falling
at the same time


-Laurie Anderson -



Todempaa? Tosi. Todellakin. Minä kävelen, minä hengitän.

Riisun päällysvaatteet, sarka tuntuu pehmeältä sormissa, villapaita karhealta kaulaa vasten, maiharit tuoksuvat nahalle ja villasukille. Milloin viimeksi olen ollut läsnä myös kehollisesti.

1205206.jpg

Tallustan paljain jaloin eteisestä olkkarin paperinarumatolle. Hiertää mukavasti jalkapohjia. Kokeilen astella enempi päkiöillä, kipristelen varpaita, sammarit kahisevat vasten mattoa, jääkaappi hyrähtää käyntiin. Ojennan käteni kylmälle rivalle, avaan oven ja vedän kauppakassin vetskarin auki, uusi metallinen kosketus.

Vaihdan ostokset purettuani ylleni oloasun eli paksuuttaan kahisevat mustat budohousut ja mustan verkkopaidan. Viileys hellii paljaita käsivarsia, nostelen jalkojani paperimatolla. Miten tämä. Mistä tämä.

1205204.jpg

Saunaan. Nakkelen vettä pitkin seiniä ja kattoa. Asetun tapani mukaan makaamaan ylimmälle lauteelle, suljen silmät, ajattelen niitä näitä. Hiki kirpoaa iholle, katosta tippuu viilentäviä pisaroita vasten kuumaa vartaloa. Heitän harvakseltaan pikkasen löylyä. Taivaallista. En tiedä kauanko aikaa kuluu. Herään lauteilta. Turvallista.

Tiedän heti missä olen. Minun ei tarvitse hakeutua todellisuuteen, olen osa todellisuutta.


- Johannes -