808154.jpg

Moro

(Mitä toi merkki on? Selviää edellisen tekstin kommenteista.)

Itkettää, pelottaa, pyörryttää ja väsyttää. Saunassa tuntui äsken pariin otteeseen kuin seisoisin todella korkealla telineellä, kuin saattaisin pudota lauteilta kuolemaan minä hetkenä tahansa. Muistan tunteneeni näin useaan otteeseen keväällä kesken pahimman depression. Takapakkiviikko menneillään. En haluaisi vieläkään hyväksyä tilaani. Haluaisin tämän kaiken olevan jo historiaa. Haluaisin herätä toisenlaiseen parempaan arkeen.

Nukuin sunnuntaiyönä 17 tuntia, toissayönä 12 tuntia ja viime yönä 18 tuntia päästen vaivoin ylös saunavuorolle. Ei nälätä, ei huvita mikään, voisin painua takaisin nukkumaan. En päässyt tänään terapiaan, eikä huvita mennä huomennakaan, vaan pakkohan se on, jos haluan tervehtyä.

Olen tainnut juosta karkuun oloani aivan liian ahkeraan. Joudun vihdoinkin maksamaan pakenemisesta väsymyksenä. Viime viikonloppu Afrikkafestareilla sujui leppoisasti ja opin nauttimaan ilonpidosta ilman humalaa, uskalsin tanssia selvin päin ja olla oma itseni. Lauantaina join vahinkohumalan, mutta sekin jäi alkoholimäärältään about puoleen normaalista, ei mennyt muistikaan. Uskalsin käydä juttelemassa kiinnostavan oloiselle naiselle. (Ei kiinnostunut minusta.) Hoo. Alan olla oma itseni. Mutta miksi sitten tämä viikko aivan toisenlaisissa merkeissä. Ehkä odotin liikaa, ehkä pelkään terapian uudelleenalkamista, pelkäänkin. Viime viikon ekat istunnot sujuivat aika sekasortoisissa merkeissä kuukauden tauon jälkeen. Ehkä mun pitäisi pysähtyä kotiin. Käydä metsäkävelyllä kameran kanssa matkustelun sijaaan.

808013.jpg

Kuuntelen muuten Bob Marleyn biiseistä tehtyjä drum'n'bass remixejä. Mukavan rentoja. Yeah!

Kävin eilen terassilla. Teki vaan pirusti mieli ulostautua illalla selvittyäni hereille ja valtavasta pyykkivuoresta. Puoli kympiksi rokkibaariin oluelle ja lukeen Hesaria & Iltasanomia. Sit Vakkarikapakkiin, jossa uskaltauduin istuun puolitutun ihmisen seuraan pelaan jazzia. Puolituttu lähti pian kotiinsa nukkuun ja mä jäin istuun hänen kaverinsa kanssa. Sellainen tiukkahuulinen alkoholihakuinen hieman homssuinen nainen. Takas Rokkibaariin hänen kavereidensa seuraan. Kuulin hänen ja heidän juoneen jo kuukauden oikeastaan jokaisena päivänä. Herrajumala! Ja mä pidän itseäni alkoholisoituneena. Jotain hyvää minussa, että tiedostan ongelmani, enkä juo joka päivä ja että koin viime viikonlopun kaltaisen positiivisen kokemuksen vähällä alkoholilla. Siitä on hyvä kasvattaa perustaa juomisen vähentämiselle. No, juttelimme niitä näitä ja painuimme takas Vakkarikapakkiin. Jossain vaiheessa homssuinen nainen alkoi kiinnostaa mua sillä silmällä, mutta kiitos lievän humalatilan ymmärsin pitää yritykseni ajattelun tasolla. Lähdin kotiin. Humalluin, mutten juonut kuin puolet normaalista määrästä. Hyvä niin. Alan oppia.

Olen vietänyt kesällä niin paljon aikaa Tampereen Tammelassa, että viime reissulla tuli jo vastaan useita tuttuja kasvoja. Mukavaa kotiutua vieraalle paikkakunnalle. Löysin perjantaina Tammelan puiston ohi kävellessä ensimmäistä kertaa Saturnus-kahvilan. Oli jo kiinni, mutta päätimme käydä siellä lauantaina. Osoittautui todella ihanaksi paikaksi. Sisustettu sokkeloisesti voimakkailla väreillä ja avaruusteemalla. Istuimme kahvilan perällä Moiran ja Psykologin kanssa omassa pikkusopessa ylempänä muuta kahvilaa. Pikkusoppeen piti nousta pikkuisia tikkaita myöten ohi Saturnuksen. Jee. Tarjolla oli erikoiskahveja, oluita, viinejä ja kahvikakkuja yms. Psykologi osti naisten tekemää naisten viiniä, joka maksoi naisille vähemmän kuin miehille 8/10 suhteessa eli naisten euron mukaan. Mahtavaa. Miten tuotakaan paikkaa huomannut aiemmin, vaikka olen kävellyt ohi kymmeniä kertoja. Käykää tutustumassa!

Juoksen vielä tämän viikonlopun, mutta rauhoitun sitten loppukuuksi omaan kotiin. Aloitan aamu-uinnit uimahallissa, kävelylenkit, jatkan alkoholin vähentämistä ja palaan vähähiilariseen ravintoon. Mä muuten päätin lopettaa vatsastani valittamisen. Se mikään iso ole. Aivan tavallinen jokaisella miehellä. Se vaan tuntuu isolta, koska olen ollut tähän asti alipainoinen ja koen vatsani fyysisesti kummallisena uutuutena. Jokin ottaa vastaan kun vetää jalat vasten rintakehää. Ennen jalat kolisivat kylkiluihin, nyt tussahtavat pehmeästi vatsaan. Aika kivaa oikeastaan. Yritän ainakin ajatella niin.

808112.jpg

Lähden huomenna torstaina viikonlopuksi Joensuuhun veljeni luokse. Ohjelmassa ainakin pelailua, juttelua kahvikupin äärellä, yksi päivä ja yö pomoni luona grillailemassa, saunomassa ja ihmettelemässä hänen moottoripyöräänsä (samanlainen mistä mä haaveilen.), lauantaina seuraan ainoana miespuolisena bändärinä Tuhmien tätien maailmankiertueen Joensuussa. Kiinnostuneille ohjelma:

*TUHMIEN TÄTIEN MAAILMANKIERTUE 11.8. 2007 JOENSUUSSA*

*osa 1 Keskenkasvuiset Miehet*
TUULAAKI KLO 19

*osa 2 Aikuinen Nainen*
TEATTERIRAVINTOLAN
LASITERASSI KLO 20

*osa 3 (Am)muu Audi*
JOKELA KLO 21.30

Joka keikalla eri ohjelmisto! Runoja! Taidetta! Kasvistoa! Uusia
biisejä! Fanituotteita! Kesävinkkejä!

Vapaa pääsy!

Kas kummaa. Parempi olo kuin kirjoitusta aloittaessa. Auttaa melkein aina, samoin muiden
kohtalotovereiden blogien lukeminen. Me selviämme. Kiitos kaikille!

- Johannes -