Hei


Mä mihkään kivireissulle päässyt. Vettäkin satoi kolme päivää putkeen, nukuin tuskin lainkaan ja mieli mateli tyystin maassa. Vaan jopa kääntyi tuokin alakulo riemuksi. Hmm. Tai ainakin seesteiseksi olemiseksi.

Kävin nimittäin viime perjantaina parin ystävän kanssa terassilla, meni myöhäiseen ja nukuin sit lauantaina iltakahdeksaan saakka. En saanut tietenkään nukuttua seuraavana yönä silmällistäkään, joten mun oli pakko perua reissu omalta osaltani. Sekös harmitti ja taivas valui harmaana liruna maahan. Mun koti on muutenkin varjoinen muuttuen harmaalla kelillä pimeäksi. Vetää mielen mustaksi. Koetin korjata vuorokausirytmiä sunnuntai- ja maanantaiöinä valvoen koko yön yli saadakseni unen ihmistenaikaan seuraavana iltana, eikä vasta aamulla, mutta epäonnistuivat muutaman tunnin päiväunien muodossa. Valvoin sit jälleen illan yli. Muutenkin mun unirytmi on keikkunut perinteisesti yöaikaisen aktiviteetin merkeissä. Mä vaan viihdyn öisin hiljaisuudessa omien ajatusteni keskellä. Päivällä on usein jotenkin turhan levotonta, enkä saa edes omia ajatuksiani kuriin, enkä keskityttyä mihinkään. Hienoinen väsymys saa mut toimimaan levollisemmin ja tehokkaammin. Mähän kirjoitan nää blogitekstitkin aina yöllä. En mä sais keskityttyä päivällä. Mä pidän itseäni puolierakkona. Kaipaan runsaita ihmiskontakteja, mutta mun pitää päästä lepäämään aika ajoin omiin oloihini. Mä eläisin tos.näk. onnellisempana jossain korvessa, josta tekisin retkiä ihmisten pariin. Asuessani (kuten aina) kaupungissa yön hiljaisuus edusta mulle luonnonrauhaa, jota ei voi kotonaan kokea. Luonnossa mä nukun normaaliin aikaan (kenties ulkoilmakin auttaa!) ja viihdyn levollisena myös päivällä, koska voin kiireettöminä hetkinä laskeutua tuijottamaan pilviä, puiden havinaa tai ihan vaan laineita. Ja tuli toimii tuhatmiljoonaa kertaa paremmin kuin telkka. Tulta jaksaisi tuijottaa melkeinpä loputtomiin. Itse asiassa mä kulutan vuodenajasta riippumatta hurjaan tahtiin kynttilöitä. Mulla palaa aina päivän valoisinta aikaa lukuunottamatta vähintään yksi kynttilä, enkä mä sähkövaloja juuri käytäkään.

nuotio.jpg

Musta tuli muuten sit ihan virallisesti eläkeläinen. Sain Veritakselta myönteisen päätöksen ja rahaa tilille. Mahtavat 325 euroa, koska osa meni sossuun ja 50% veroihin. Miksei kukaan kysynyt mun verokorttia, vaikka hakemus lojui käsiteltävänä jo kolmatta kuukautta. Onneksi ylim. verot saa takas heti kun toimitan heille jonkun eläkkeensaajan verokortin(?). Faijakin soitti sunnuntaina kysyen huolissaan rahatilanteestani. Oli kai kuullut kurjuudestani veljeltäni. Lähetti mulle 200 kirjeessä. Sossun takia ei voi laittaa tilille. Olin otettu huolenpidosta. Faijalla on omat puolensa, joita puran terapiassa, mutta hänen kunniakseen voi sanoa muutamia asioita, joista yksi on toi omistaan huolehtiminen taloudellisesti. IKINÄ ei ole käynyt niin, ettei hän olisi auttanut rahapulassa, jos vain on pyytänyt apua. Maksoin fiksusti laskut, täytin ruokakaapit ja hankin muutamia perustarvikkeita. Sekä oman mielialan kohentamisprojektiin liittyen uuden sähkölampun, jotta saisin siirrettyä muita lamppuja niille sopivimpiin paikkoihin ja muutenkin vaihtelin tavaroiden järjestystä ja kas, koti muuttui viihtyisämmäksi.

lenticular-clouds.jpg

En ole sanut vielä päätöstä Kelalta, mutta ei kai he voi antaa kielteistä? Eihän. Pliis. Jos saisin täyttä eläkkeensaajan asumistukea, jota päätöstä odotan kans, niin mun ei tarvitsisi turvautua enää sossuun, mikä olisi tosi upeaa. Mua ei huvita yhtään sotia kuittien ja tiliotteiden kanssa selitellen ja anellen. Taloudellinen itsenäisyys on erittäin tärkeä asia, ja sairastaessa ainainen rahapula viivästyttää tervehtymistä todella tehokkaasti. Ei voi ikinä rentoutua kunnolla, koska mielen takaperukoilla vaanii ainainen huoli rahojen riittävyydestä ja tympeys ainaisesta penninvenyttämisestä sekä vielä katkeruus kun ei pääse kesällä mihkään, eikä ole varaa hankkia mitään isompaa.

451px-Anvilpeg.jpg

Oi, kunpa en tartteisi sossua, niin voisin käyttää takautuvat tulot itse. Olen puuhaillut hankintalistan parissa pari iltaa. Tähän väliin taustaa. Mä harrastin nuorempana jonkin verran retkeilyä ja rutiininomaisesti lähimetsissä päiväretkisamoilua. Jäänyt jonnekin matkan varrelle ko. harrastus ja välineetkin hävinneet ties minne metsurisaappaita lukuunottamatta. Mulla ois nyt koko loppukesä ja syksy aikaa kohentaa kuntoani ja mieltäni palaamalla metsäkävelyretkien ja lyhyiden vaellusten pariin. Prätkäkaveri tuli kylään eilen yöksi. Tämä liitty asiaan. Malttakaa hetki. Oli tosikivaa. Istuttiin iltaa mun luona, nautittiin ainoastaan yhdet oluet, pelattiin pari erinomaista lautapeliä, keskusteltiin ja mä sain jopa unen päästä kiinni korjaten rytmini. Noin se iloinen mieli toimii. No, hän pyysi mua mukaansa syyskuulle viikon erämökkireissulle korpeen aivan Venäjän rajalle. Hän aikoo metästää riistalintuja jousipyssyllä ja mukaan tulee munkin tuttu metästämään 1800-luvun puolivälin turkismetsästäjien miehenmittaisella musketilla ottaen mukaan ainoastaan ton ajan vaatteita ja välineitä. Mähän innostuin kympillä. En ole koskaan ampunut oikealla musketilla saatikka jousella ja tiedän jo etukäteen meidän tulevan nauttimaan kympillä ulkoilmasta ja väsyneistä illoista saunan jälkeen pihanuotion äärellä. Mä kun olin just päättänyt vaeltaa syyskuussa Kolin maisemissa ja hankkia sitä varten uusiksi mm. makuupussin ja teltan sekä pienempiä varusteita, siis jos sossua ei tartte. Ja lisää retrokamppeita Wehrmachtin ja SS:n listoilta. Mähän siis en konservatiivina mihinkään goreteksteihin koske edes pitkällä tikulla, vaan palelen mielummin sarkavarusteissa koettaen saada tulta syttymään ilman mitään öljypohjaisia sytykkeitä ja niin edespäin. Eihän tässä ole mitään älyä, mutta mitä väliä. Naurettiin prätkäkaverin kanssa, että olisi Venäjän rajavartiomiehillä ihmettelemistä, jos eksyisimme sille puolelle. Yksi hemmo ultramodernissa tarkkampujan vehkeissä jousipyssyllä aseistautuneena, toinen 1850-luvun vermeissä musketin kanssa ja mä SS-rintamavarusteissa ihan aseetta ex-kasvissyöjänä. Mä en taitais hirvitä tappaa riistaeläintä millään aseella, nylkemisestä puhumattakaan. Sain rakennettua kasvissyöjäaikoina vastenmielisyyden jopa perkaamista kohtaan. Uusavuton minä.

Planet-Earth-thumb.jpg

Suosittelen todella lämpimästi Attenboroughin luontodokkareita. Tullut katseltua iltaisin aina yksi jakso.

bbc_earth.jpg

Sanokaa joku mulle, että hankin ihan oikeasti oikean makuupussin ja teltan. Mä kun toisaalta haluaisin toimia puritaanisti pelkällä villahuovalla ja sellaisella neliosaisella rintamasadeviittatelttasyteemillä. Ei kai sitä tartteis kumminkaan pöljä olla.

- Johannes -

Mites se kello onkin jo yli kolme. Onnetonta. : (