Hei


Dinah Washington Love For Sale, Verve Jazz Masters 40. Yeah!


Tää ei jaksais enää yhtään yksinäistä kotiintuloa.

Mutta minkäs teet kun tuut yksin kotiin joka ikinen yö.

Tai miten soisi Sarah Washington Poor Butterfly, Verve Jazz Master 18.

Ei tällaista yksin halua jakaa, diggailla itsekseen päätään nyökyttäen tyhjälle katsomolle.


Siksi hieman, tai ei juuri siksi, huppelissa, valkosipulilla kuorrutettua hapankorppua juustolla ja paprikalla. Sänky odotta kutsuvana, yläkerrasta kantautuu rakastelun ääniä, ruojat. Silti Toots Thielemans ratsastaa aina paikalle ratsuväkenä, jos vain älyää pyytää.


Ei minulla järkevämpää. Kotia olen laittanut päivittäin, kantanut kassikaupalla joutavaa roskaa jätteisiin, tyhjentänyt tilaa, antanut vapaata valolle, laittanut ruokapöydän ja tuolit, nauttinut tiloista uusista, valosta joka laskeutuu uudella tavalla eri paikkaan ja katsonut seiniä et ikkunaa eri vinkkelistä.


Makasin tänään sohvalla eri päin kuin koskaan, aurinko paistoi maailmankartalle, sitä tutkin maaten, ikinä huomannut aiemmin katsoa tarkkaan maailmaa, nyt vasta pistin merkille. Pitäisi koettaa vaihtaa vinkkeliä kotonansa useammin.

Kahvia jäljellä kupissa höyryämässä, mutta valkosipulileivät loppuivat. Teen lisää parikolme, haaveilen kosketuksesta. Ja oikeasti olen onnellinen asunnostani seelaisena kuin se alkaa näyttäytyä pikkuhiljaa. Jokin oleellinen osa minua työntyy vähitellen esiin. Laittaisin tuohon pähkinänruskealle pöytälevylle tuollaiset turkoosit pikkuliinat. Ja kymmeniä muita pieniä huomiota vaativia asioita. Ihailin alkuillasta puoli tuntia paria ruusukuvioista rasiaa pöydänkulmalla, mitkä hankin tänään ja täytin pienillä asioilla. Voin kaivaa ne esiin sieltä sen sijaan, että kiroilisin lipaston ylitäysien laatikoiden kimpussa. Tällaisista mä nautin ja pakkassäästä järvellä. Tällaisista elämä koostuu ja joku kaunis päivä myös välittävästä kosketuksesta.


- Johannes -