Hyvää iltaa

Elämä on hauras. Todellakin. Mietin usein kuinka helppoa olisi kuolla. Ei tarvitsisi kuin yhden sivuaskeleen liikenteeseen. Yhden sivuaskeleen korkealta tyhjyyteen. Käden holtittomuuden keittiöveitsen kanssa. Silti.
En halua kuolla. En tällä kertaa.

Lähden kohta katsomaan Summer Jazziin Emma Salokoski Ensemblea ja Eveliusta. Hyvä olo jatkuu. Kummallista.

thumbnailer&id=5&fid=91&width=500&height

Ismo Alangon musiikilla on ollut suuri merkitys läpi elämäni. Lähtien Hassisen koneesta ja Siekkareiden keikasta, jolla tutustuin ekaan tyttöystävääni. Tai nainenhan toi Runoilija oli jo. Mua 6 vuotta vanhempi. 
Rakkaudesta oli Kevään, talven ja monen muun biisin ohella meidän biisi exäni Suorittajan kanssa. Istuimme monissa bileissä kuuntelemassa Ismo Alankoa livenä. Suorittaja myös lauloi niitä mulle ääneen omalla hennolla tavallaan.
Olen kotoisin Joensuusta, hullujen kaupungista. Tietystä kulmasta katsottuna, kuten yllä, mä jopa näytän ihan Ismo Alangolta. Mua on tultu monta kertaa jututtaan jossain baareissa, etä mitä Ismo/Ilkka. En ymmärrä. Olen jopa joutunut joskus melkeen tappeluun, et "usko nyt mä en ole Ismo/Ilkka". Eivätkö fanit tunnista idoleitaan oikeasti. Olen silti salaa ylpeä yhdennäköisyydestä. Köhöm. Eihän kukaan huomannut tätä.

Mua surettaa, etten osaa purkaa oloani musiikkiin, piirtämiseen, mihkään luovaan. Olisi niin helpottavaa istuutua pianon ääreen ja antaa kaiken tulla, improvisoida, soittaa. Kitara, mikä tahansa. Eihän mulla ole kuin liikunta hyvinä kausina ja alkoholi aina, mikä ainoastaan pahentaa oloa, lopultakin.

Hetki hautausmaalla. Ihan kuin tässä Musta laatikko -versiossa sataisi vettä. En ole huomannut aikaisemmin.

Kunpa näitä onnellisia päiviä tulisi kohdalle useammin.

Vaan summerjazziin käy miehen tie ...

- Johannes -