Hei


En ole toipunut vieläkään viime viikon yritteliäisyydestä. Ei hyvä. Tässäkö jaksamisen rajat. Miksi käy toistamiseen niin, että huomaan olevani sairaampi kuin luulen.


Tää SS-asetakki oottaa mua postissa.
Tullee uusi reippailuvaate siitä.

Makasin sunnuntain ja maanantain kuumeen kourissa oikeastaan unten mailla. Osaltaan toi varmaan johtui lauantaina nautitusta alkoholista. Tai niin haluan itselleni uskotella. Tosiasiassa kipuilu ja kuumeilu taisi johtua psykosomaattisista syistä. Yritin yli voimavarojeni, eikä juhliminen "menestyneiden" tilaisuudessa sopinut minulle. Jouduin kohtaamaan kasvokkain oman epäonnistumiseni, haaveen siitä mitä minäkin olisin elämästäni halunnut, jos olisin ollut matkan varrella terve. En tarkoita tässä väitellyttä ystävääni, vaan niitä ihmisiä keitä juhlissa oli. Kenen kanssa tuli juteltua ja muisteltua menneitä. Mitä minusta jäi tulematta ja mitä heistä tuli. Enkä jaksa kapinoida zeitgeistia vastaan välittämättä ihmisen arvottamisesta suoritusten perusteella. En minä suorituksia sinänsä olisi niin kaivannut, vaan normaalia elämää. Valmistua ammattiin, toimia siinä, perustaa perhe, kasvaa perheen isänä, harrastaa asioita, olla enimmäkseen tyytyväinen olemiseensa. En minä tätä rikkonaisuutta ole koskaan halunnut, vaikka olenkin elämästäni traumojen tähden sellaisen tehnyt. Olisinko muuhun pystynytkään. Ja miksen minä usko koskaan ihmisten sanomisia, ettei elämäni kamala ole, enkä minä ole epäonnistunut. Enpä kai niin, mutta ei tämä ole toiveitteni mukaan sujunut.

Jokin kriisi menneillään. Pieni sellainen tässä paskaprosessissa. Päässyt edes terapiaan maanantaina. Tänään pakotan itseni jaksamaan sinne, vaikka en saanut nukuttua yöllä silmällistäkään. Pyörittelin mielessä erilaisia paniikkiratkaisuja lähtien muutosta munkiksi valamoon. Pois tästä maailmasta, minne tahansa, ihan sama kunhan pääsisi korpeen. Ehkä minun ei olisi pitänyt  käydä eilen lyhyellä matkalla Miesnaisen kanssa. Ajoimme turistikohteeseen, joimme kahvit, petyimme tarjontaan, ajelimme kotiin, puhuimme vakavia. Uusi ystävä kehkeytymässä. Jotain hyvää kumminkin.


- Johannes -