Huomenta


Ihana aamu ensimmäistä kertaa pariin viikkoon. Ollut menneillään takapakkikausi. Ahistaa, pelottaa, nukuttaa ja tuntuu kuin konttaisin pimeässä. Terapiakin sujunut jotenkuten tai ei ollenkaan. Makasin alkuviikon flunssakuumeessa peruen istunnot kokonaan. Terapeutti kysyy ensi maanantaina olinko tarkoituksella poissa vaikeiden aiheiden ääreltä. Puhumme läheisyydestä ja seksuaalisesta sekä miehisestä minäkuvastani, joka on aika rikki ja repaleina. Ei oikein tekisi mieli paneutua asiaan, mutta pakko, jos haluan eheytyä. En ole ymmärtänyt kuinka hajalle taannoiset erot poikani äidistä ja varsinkin Suorittajasta minut saivat. Itseensä ja tulevaisuuteensa uskova Johannes kuoli pois. Päälle vielä väkivaltainen lapsuus, sotilaallinen kuri kotona sekä ystävien kuolemat yms. Kai peruutusvaihde kuuluu asiaan luonnollisena osana tervehtymistä tällaisten aiheiden parissa kamppaillessa.



40-luvun amerikkalaiset iskelmät soivat. Kahvi höyryää kupissa, lehti tulikin jo luettua ja nautittua makoisista unista puhtaissa vuodevaatteissa. Kylppärin täyttää raikkaiden pyykkien tuoksu ja lähden pesemään kohta lisää. Imuroin, tiskaan, laitan ruokaa ja lähden iltavuoroon töihin.



Mikä parasta tunnen vartaloni just nyt erilailla kuin aikoihin. Minulla on lihakset ja iho. Olen itsessäni. Kummallista, mutta niin nautittavaa. Kiemurtelee käsiään ja pyörittää päätään, venyttelee. Jospa saisin aloitettua ensi viikolla aamu-uinnit. Edelliseen liittyen mä olen reagoinut kaikkeen katkaisemalla yhteyteni vartalooni. En tunne mitään, en edes huomaa jotain silittelyä ja käperryn aivoihini. Sylikkäin maatessa menen helposti paniikkiin muuttuen faaraoksi sarkofagissa. Näin siis viimeaikojen lyhyissä suhteissa. On siinä ollut kestämistä naisilla kun ei oikein uskalla koskettaa.

Mä tiedostan tän ongelman paremmin ja luulen, et selviäisin paremmin, koska tiedän etten mä kuole, vaikka tuntuu pahalta ja tiedän mistä se johtuu ja tiedän et mun pitää vaan uskaltaa päästää se menemään.



Mitähän pukisi päälleen töihin. Tekisi niin mieli poiketa iltavuoron jälkeen kantakuppilani 15-vuotissynttäreille. Siis työvaatteet vaiko vapaa-ajankuteet. Työvaatteet, mutta sit mä kumminkin juon illan lopuksi töissä siivotessa ja kassaa laskiessa yhden stressioluen ja painun kapakkiin. Huuh.

Huomenna ystävän kolmekymppiset. Luvassa kaksoissynttärit, paljon ihmisiä, maittavaa ruokaa ja seuraleikkejä rennossa seurassa hyvän musiikin kera. Ihan koko ystäväpiiri ei valitettavasti päässyt paikkakunnalle. Moiraa ikävä. Menemme kummiskin kantakuppilan synttäreille huomenna. Tämän illan voisi jättää väliin. Kiltisti kotiin Johannes, että jaksaa huomenna juhlia iloisesti.

- Johannes -

P.S.
Edith Piafin kautta Lynyrd Skynyrdiin. Yeah.
Olennolta tuli tekstari jos liittyisin seuraansa illalla. Mieluustihan minä.
Seurassa myös erimukavat Koru ja Jahwetar. Luin viime yönä kirjaa Jeesuksesta ja Jeesuksen ajan juutalaisuudesta. Pohdin pitäisikö mun alkaa tosissaan perehtymään juutalaisuuteen ja matkustaa Israeliin. Tietäisiköhän Jahwetar tästä kaikesta enemmän. Sikäläinen kun on.

Gimme Three Steps.