Hei


Tarkoituksettomuus täyttää mielen. Tässä minä istun kotona flunssaisena, enkä tee yhtään mitään. Ei olisi jaksanut pahimmillaan edes vessaan. En minä ole lukenut kirjaa enkä katsonut elokuvia enkä ole edes keittänyt lämmintä mehua. No, eipä nenäkään vuoda eikä tunnu enää kuumeiselta.

Harmittaa eräretken peruuntuminen, koska aurinkokin tuli esiin parin päivän harmaan vesisateen alta. Huomasin onneksi pakotettuani itseni kauppaan, etten mä ole täysin kunnossa, koska meinasin väsähtää jo noin pienestä rupeamasta. Ei mun retkeilystä olis tullu kuin keuhkokuume. No, me varasimme veljeni kanssa uuden viikonlopun lokakuun alkupuolelle. Jos yöpyis sitten kunnollisessa puisessa laavussa, johon saa yöksi rakovalkean lämmittämään siihen etupuolelle.

f_zfb7coverm_72c4752.jpg

Olen silti yrittänyt viimeisimmän postauksen hengessä. Kaivoin esiin 20-40 lukujen jenkkiläisiä savikiekkoja laajahkolle kokoelmalle kerättynä ja kuuntelin sitten niitä peiton alla maaten. Parempi mielihän siitä tuli. Eikun nettiin tutkimaan asioita ja pyörimään forumeilla. Mullon kaksi vaihtoehtoa loppuviikon suhteen, joista tekee enemmän mieli sitä vähemmän järkevää. Jos lähtisi huomenna perjantaina puolikuntoisena Hesaan Moiran luokse, jolla on hmm ongelmia ja läheinenkin kuoli justiinsa. Näkisimme pitkästä aikaa ja voisimme pohtia elämää yhdessä viinilasin äärellä. Fiksumpana pysyisin kotona, menisin huomenna Hellboyn The Golden Armyn ensi-iltaan ja lauantaina katsomaan Stand Up -esitystä, jos lippuja on vielä jäljellä. Kummin tahansa teenkin, niin ajan itseni liikkeelle.

f_zfb8coverm_641a5fc.jpg
Aika hurjaa kamaa muuten tää 8:n levyn kokoelma.

Mun pitäisi oikeastaan olla tyytyväinen, koska mä jaksan taistella depressiota vastaan. Vuosi sitten mä olisin jo napannut pari rauhoittavaa kaljan kanssa ja painunut baariin, joten eteenpäin on menty.

Yksi possari (mulle uppo-outo sana muuten) unohtui. Mä olen alkanut lukemaan läpi Dark Horse -kustantamon 2000 luvulla uudelleen aloitettua ja entistä ehompaa Conan sarjakuva-sarjaa. Pidän yli kaiken noiden uudesta visuaalisesti vahvasta ilmeestä ja pinnallisen machoista tarinoista korkkarimaisine enkunkielisine heittoineen. Jaksan tutkia kauankin erityisen kauniita ruutuja ja makustella tarinaa. Palaan samalla lapsuuteni fantasiatarinoihin ja suorastaan nautin mieleenpalautuvista muistoista. Mä säästän luettavaa pidemmäksi aikaa eli luen pari kolme lehteä noin 80:stä illassa. Mä olen kerännyt toisesta visuaalisesti upeasta sarjasta noin puolet eli Mike Mignolan Hellboyt, josta Guillermo del Toro teki nyt siis jo toisen elokuvasovituksen. En pitänyt hirveän paljoa ensimmäisestä, koska odotan kaikkein aikojen parhaan sarjiksesta leffaksi sovituksen eli Frank Millerin ja Robert Rodriguezin Sin Cityn jälkeen liikaa muilta vastaavilta elokuvilta. Sin City oli myös elokuvana sarjakuvan kuvakielen mukaan tehty omaperäinen teos ja vaikuttava kokemus, joskin väkivalta sai mut tuntemaan pahaa oloa. Sarjakuvissa Frank Millerin suorasukainen väkivallan kuvaus ei hyppää sillä lailla silmille ja tajuntaan.

1880091.jpg
Tyranni Depression joukot uhkaavat Johannesta.

Jos keittäis perinteisen kamomilla iltateen ja laittais villasukat jalkaan, ettei flunssa ainakaan pahenisi.

- Johannes -

PS
Blogiin kirjoittaminen toimii. Kohensi jälleen mieltä asioiden tuumailu, josta päätyy tekstiksi ainoastaan jäävuoren huippu.