En jaksa.

Itken vaan.



Luovutin tiistaina työpaikan avaimet, meiliosoitteen ja tehtäväni myymälävastaavana. Kävin myös lääkärissä, joka kirjoitti ekan todistuksen koko ensi vuotta kestävää sairaslomaa varten. Tiukka paikka.

Kävin vetämässä kännit pomon kanssa. Oli mukavaa, joskin ääni meinasi särkyä moneen otteeseen, mutta onneksi hän ymmärsi ja silleen ...



Olisi paljon kerrottavaa, asioita, joita haluaisin purkaa auki itselleni ja teille. En vain jaksa.

Katsoin eilen uusimman Pirates-leffan. Paras tähänastisista. Samaistuin kympillä Jack Sparrown hahmoon. Hullu mikä hullu.

Mulla katoaa välillä todellisuudentaju. En oikein ole ihan varma elänkö toisinaan muiston (postraumaattinen sellainen) vallassa. Ei tällaisessa kunnossa kykene työhön. Kurkkua kuristaa alinomaa itkun ilmoille pyrkiessä.



Mun pitäisi lähteä poikani perässä joulun viettoon veljeni perheen tykö. Puhuin puhelimessa veljeni ja vaimonsa kanssa pariin otteeseen illalla. Ei ollut sanottavaa, keskityin liikaa pitämään ääneni ihmismäisenä sortumatta eläimelliseen särkymiseen taikka huminaan. En minä osaa selittää.



Haaveilen unen ja valveen välimaastossa uudesta lookista. Katso yllä. Ja custom moottoripyörästä.
Mutku ei ole varaa sairaslomalaisella. Miten tässä osaisi oleilla viikosta toiseen.

- Johannes -