Terapeutti ehdotti, jotta menisin lyhyen työviikon mahdollisuuden päätyttyä vuodenvaihteessa väliaikaiselle sairaseläkkeelle. Tälleen mennään. Takapakkia ylärinteessä.

image2_1195155631.jpg
Led Zeppelin huutaa ja vinkuu.

Mie lähen mustat yllä katsoon nukketeatteria ja juomaan kaljaa.

Jos vaikka törmäis johonkuhun.

- Johannes -

P.S.
Nukketeatteri oli jo loppunut. Kuulin sen sijaan örinäpunkmetallia Lauri Viidan runoihin sävellettynä sekä bluesskaaloja. Jaha. Joku kapusi lavalle.

Täällon ainakin muutama nätti ihminen (mun lisäksi).

Oman heimon kaipuu. Jotenkin mä koin itseni kotoisaksi edellisen naisystäväni Tanssijan teatteri- ja muusikkopiireissä. Se oli meille molemmille terapiasuhde. Edes jokin rauhan satama. Vaan eihän se rakkauteen riittänyt. Mukavaa oli aikansa ja ennenkaikkea turvallista.

P.S.
Laiton tekstarin vanhalle kaverille Keräilijälle. Soitti takas. Ei tuu baariin, mutta juteltiin aika kauan. Mä en ymmärrä miksei me nähdä useammin kuin näemme. No, sairastamme molemmat depressiota. Mie hukutan sitä sosiaalisuuteen, Keräilijä yksinäisyyteen.