Hei


Jaksoin vielä firman pikkujoulut Hesassa. Jollei muuta saanut siitä irti, niin yksinäiset hetket terassilla, josta oli päihdyttävä näkymä yli öisen Helsingin. Seurana lähinnä ilmainen olut. Ah, miten levollista oli se.

Mutta matkalla oli hintansa myrskyn takia myöhästelevässä junassa istuessa tyhjin vatsoin kaameassa krapulassa, en kyennyt hotellin aamupalalle, posliinipytty tuli kyllä tutuksi, eikä yli puolen tunnin taksijonossa palelu lumimyrskyssä tili miinuksella myöskään kohottanut mielialaa. Jokainen taksiin mennyt euro käteisvaroista oli poissa tämän viikon ruokarahasta. Pärjään torstaille. Siitä eteenpäin maanantaille? Oma vika. Olisin paleltunut kotimatkalle ilman pipoa ja vuorellista takkia. Ja arvatkaas mitä? Mä en juo enää koskaan viinaa. En vittu koskaan.

Just joo.

Mut jos jättäiskin juomatta uuteen vuoteen saakka ... ?


Ihan muuhun.

Olen ihmetellyt pitemmän aikaa Ylen uutisointia sekä radiossa, telkassa että nettisivuilla. Mitä helvetin yleistä mielenkiintoa yksittäisten ulkomaanlentojen myöhästelyllä muka on kenellekään! Ei niin mitään. Ei minua ainakaan kiinnosta myöhästyykö joku Frankfurtin lento moottorivian vuoksi kaksi tuntia ja jääkö joku lento kokonaan väliin laajojen mielenosoitusten myötä. Sama juttu oikeastaan tän lumimyrskyn kanssa. Haloo! Me elämme Suomessa. Täällä on vielä kaikesta huolimatta pari kertaa vuodessa vaikeuksia sääolojemme kanssa. Emme me vielä pääse kesäkengillä pitkin sulana pidettyjä ostoskatuja taksista taksiin ovelta ovelle. Ja maailmassa tapahtuu asioita. Tekniikka ei aina toimi erehtymättä ja vuorenvarmasti. Elämme epävarmassa maailmassa, vaikka asenteemme antaakin välillä ymmärtää toista, ikäänkuin olisimme todellisuuden ulkopuolella jossain sievässä Mikä Mikä Maassa mikrosirujemme kanssa. Maailma on edelleen myös meille epämiellyttävä, eikä EU:n passi pelasta häiriöiltä. Hmpf. Sanon minä.

Funka kirjoitti oivaltavasti lumimyrskystä. Se on juuri niin kamalaa, mutta just sen kamaluuden tähden on elämää mukavampaa päästä kotona lämpimään suihkuun ja istumaan teekupin äärelle.

Ugh! Olen puhunut.

- Johannes -


PS
Luoja meitä varjelkoon päivältä, jolloin Suomessa ei nähdä enää ainoatakaan lumihiutaletta.
Ja luojalle kiitos siitä ihanasta naisesta, jonka kanssa pussailin Kalliossa. Kohotti matalaa mielialaa.