Hei



Voi helvetti. En ehtinyt omalle saunavuorolle vieraiden vuoksi. Oli hauskaa pelata lautapelejä, joten päätin jättää vuoron väliin & jatkaa seuranpitoa. Yritin äsken viimeisen vuoron jälkeen jälkilöylyille, kuten usein teen, mutta ovi olikin mennyt lukkoon. Tympäisee armottomasti. Miksi?

Koska mä en kertakaikkiaan kestä mun uusia yläkerran naapureita. He juovat pohjia ravintolaillalle ja meno sen mukaista, vaikkei musa raikaakaan enää niin voimallisesti kuin ennen mun kahta ovella vierailua. Mä vedin vieraitten lähdettyä puolikkaan rauhoittavan, pakkasin saunakassin ja koetin päästä rauhoittumaan löylyyn et istumaan hetkeksi puuverhoiltuun pukuhuoneeseen. Enhän mä päässyt. Piti palata kotiin tyhjin käsin.

Vatsaa kivistää, vaikea olla, jännittää ja pelottaa. En pidä tästä lainkaan. Vaihtaisin heti tilalle menneen ahdistustuskan ja hiljaiset naapurit.

Mä koen metelin uhkana ikäänkuin mun henkilökohtaista turvallisuutta uhattaisiin konkreettisesti. Mä puran koulukisaamispelkoa ja kotona vallinnutta ainaisen milloin tahansa räjähtävän faijan riitelyn ja aggremeuhkaamisen pelkoa. Kotona ja koulussa piti olla ainaisesti varpaillaan, juuri koskaan ei voinut olla vaan rennosti, vaan täytyi pitää korvia höröllä vaaranmerkkien varulta. Saatana. Tämä on pahempaa kuin aiempi ahdistus, koska saatoin kontrolloida sitä edes jotenkin. Jos pelotti mennä kauppaan, en mennyt, jos pelotti olla hereillä, nukuin, jos mitä vaan, niin saatoin säädellä olemistani. Nyt mä en pysty vaikuttamaan naapurien metelöintiin mitenkään. He juhlivat toissaviikolle saakka ainoastaan joka perjantai ja lauantai, mutta ilmeisesti eivät käy enää töissä tms, koska pitävät ääntä tänään torstaina jo kolmantena iltana tälle viikolle.

Yhdistettynä mun itsenipuolustamisen vaikeuteen ongelma vain pahenee, koska syytän itseäni kaikista toimenpiteistä, mitä voisin tehdä asian korjaamiseksi. Taisin luvata jo viime/toissaviikolla konkreettisia juttuja asian eteen, mutta en ole saanut niitä tehtyä. Pakko. Seuraan tilannetta loppuviikon ja soitan joka tapauksessa maanantaina isännöitsijälle sekä laadin naapureille lyhyen kirjeen & pistän sen postilaatikkoon. Seinäkalenteriin muistiin. Hetkinen...

Tämä vituttaa mua erityisesti, koska mulla ei ole raha-asioita lukuunottamatta mitään muuta stressitekijää kuin tämä omassa kodissa koettu ainainen pelkotila. Mulla ei ole enää turvasatamaa ja se hidastuttaa mun toipumista.

Ei mua satunnainen tai säännöllinen lyhytaikainen metelöinti haittaisi. Jos juhlisivat kerran kuukauteen tai olisivat kuten joku mennyt naapuri jossain, että kuuntelee vanhuuttaan ysin uutiset mielettömän lujalla, mutta on muuten iisisti. Sekin auttaisi, etteivät pitäisi usein jatkoja tai kömpisivät muulloin kotiin kaatuilematta kaljapullokasoihin. Mä en tiedä miksi vitussa pohjia juodessa täytyy potkia pullokasoja(?) tai jotain muuta meuhkaamista.

Mitä mun pitää tehdä?

Mitä te teette tällaisten naapurien kanssa?

Mikä riittää metelöinniksi?

Faijani lähtee tukemaan terapiaa eli maksaa kelan osuuden joka viikon toisesta terapiakäynnistä. Hieno homma. Huomasin asioistani puhuessani miten vanhemmat suhtautuvat minuun ja miten he ovat suhtautuneet aina. Muistin monta hetkeä elämän varrelta. Mutsin silmät alkoivat loistaa heti mainittuani maisterintutkinnon loppuunsaattamisesta. Mitään muita vaihtoehtoja ei ollut hänelle, ihan sama miten perustelin hyödyllisemmät opinnot. Faijaa puolestan ei kiinnosta tippakaan niin kauan kuin asiat ovat ulkoisesti kunnossa ja tili plussalla. Tuntui faijan kanssa ekan viiden minuutin jälkeen kuin olisi puhunut kyllästyneelle kiviseinälle. Mä kaipaan ihmistä, joka välittää, turvallisen henkilön neuvomaan ja kuuntelemaan. Alan vähitellen ymmärtämään pikkupoikaa ja nuorukaista, joka ei koskaan saanut pohjimmaista kaipuutaan ja tarvettaan tyydytettyä vanhempien taholta, vaikka edelleen kaikki oli ulkoisesti kunnossa ja vanhemmat välittivät omalla tavallaan, mutta vain omien ehtojensa mukaisesti, ei koskaan ehdoitta, luulen.

Jännitysvatsakipu tappaa mut vähitellen. Auttaisiko kuuma suihku.


- Johannes -