Hei

 

Suomenkieli on hassua. Väsyy.

Mä olen palannut töiden myötä talven fiiliksiin & jaksamiseen. Nukun yli 12 tuntia yössä päikkäreiden lisäksi. Nukkuisin pidemmästikin, mutta onhan sitä pysyttävä valveilla edes jonkun aikaa päivän ja illan mittaan. Keho esittää rajuja vastalauseita kaikelle toiminnalle lähtien sängystä ylösnousemisesta kaupungilla käppäilyyn. Eilen simahdin portaisiin saunan jälkeen. Piti levätä neljä kertaa ennen kuin pääsin kotiin. Sydän mouruaa, hengitys ei tahdo kulkea, pienikin ponnistus hikoiluttaa, eikä ajatuksetkaan pysy koossa. Elän usvassa.

Kävin äsken torilla ostamassa juureksia & vihanneksia. Ois muuten kiva asua pienessä keskiaikaisessa kylässä. Poikkeaisi torilla ostoksilla, rupattelisi, istahtaisi espressolle tai viinilasilliselle. Kotona laittais terveellistä ruokaa, söisi ja lojuisi kuunnelleen hyvää musaa.

Mullon kolme mahdollisuutta vakuutuslaitoksen taholta:

1. Lopetan työkokeilun kokonaan, koska työ ei sovellu mulle laisinkaan. Kuntoutusrahan maksaminen jatkuu kunnes mulle löydetään uusi työkokeilupaikka ja myös työkokeilun ajan. Uuden paikan löytymiseen menisi kuulemma joitakin kuukausia. En tiedä kuka sen etsisi mulle.

2. Käyn hakemassa B-todistuksen ja palaan sairaslomalle joiksikin kuukausiksi edelleen jatkuvan kuntoutustuen turvin. Pitäisikö mun käydä lääkärillä vai psykiatrilla? Jälkimmäisen saisi äkisti vain yksityiseltä puolelta. Maksaa. Mitä sen jälkeen. Kenties kohta 1. Mä voisin myös oikeasti harkita opiskelua, jos se onnistuisi kuntoutusrahan turvin.

3. Jatkan työkokeilua, mutta kevennettynä. Näin mä sovin esimiehen kanssa, mutta ylläolevaa ajatellen mä en taida todellakaan olla työkunnossa mihinkään hommaan. En uskalla todeta tätä hänelle. Paha juttu.

Pomoni oli maanantaina jyrkkä, mistä kirjoitin edellisessä postauksessa, koska hän halusi selvittää olenko mä tosissani. Ymmärrään häntä esimiehenä. Keskiviikkona kävimmekin jo avoimen rehellisen keskustelun ja hän jopa soitti mulle heti torstaina kuinka voin eli onko kaikki kunnossa. Hän sanoi lauseen, josta päätellen hän taitaa jo tietää, etten palaa ensi viikolla töihin. Puhuimme keskiviikkona paljon yliyrittämisestä ja itsensä psyykkaamisesta et huijaamisesta. Kaikki oivia myyntimiehen taitoja, mutta fataaleja burnoutissa.

Mä ajattelin katsoa maanantain työpäivän. Jaksanko mä lainkaan. Jollen, niin uusi soitto eläkelaitokseen, jotta ymmärtäisin paremmin kohtia 1 ja 2. Mä en voi tehdä mitään mistä seuraisi tukien katkeaminen tai muuta romahduttavaa.

Etsin kirjastosta luettavaa, kävelen kotiin, laitan ruokaa, poikkean illalla saunassa, vigiliassa tai folk-klubilla. Tai sit mä vaan nukun.

Edellisen postauksen kommenteista oli mulle isosti apua. Kiitos!

 

- Johannes -

 

PS

Mulle sopisi palvelutyö, missä ei tarvitse myydä mitään. Turisti-infon tätinä, hotellin respan setänä, kirjastovirkailijana, mitähän vielä? Ei varmaan kuitenkaan kolmivuorotyö.