653266.jpg

Heleijaa

Lauantai ei sujunut suunnitellusti eli päädyin känniin, koska en osannut varoa ilmaisen väkevän alkoholin riskejä. Ehdin päihtyä ennen kuin älysin kontrolloida juomistani ja sitten olikin jo myöhäistä ja minut saatettiin ystävällisesti raskaiden pohjien johdosta ja jälkeen ravintolasta ulos.

Ikävä tuottaa lukijoilleen ja itselleen pettymys, mutta en anna yhden sortumisen lannistaa itseäni. Takana on kuitenkin onnistunut tammikuinen pillerialkoholiriippuvuudesta kuiville vieroittautuminen sekä useampi myöskin onnistunut kokonaan alkoholiton ja pilleritön viikko.

1366759.jpg

Luin tänään mitä Lumelle kuuluu ja tulin kuin tulinkin hyvälle, luottavaiselle mielelle kaikista rahahuolistani
huolimatta. Eräs meistä on päässyt kuiville ja nauttii (mikä ihana termi) raittiushumalasta. Tästä lienee kysymys minullakin kun olen ihmetellyt viime viikkoina usein toistuvaa upeaa hyvää oloa kehossa ja mielessä. Miten pelkkä kahvikupin äärellä istuminen ja ikkunasta ulos katselu saattaakin tuntua oikealta elämältä. Uskomatonta verrattuna siihen kokovartalopuudutukseen, jossa meni useampi vuosi.

Olen yrittänyt hoitaa sekasortoista rahatilannettani. Olin joulun ja uudenvuoden jälkeen useamman viikon oikeasti sairaalakunnossa, enkä osannut hoitaa mitään asioita. Tärisin tuolloin sängyssä hikoillen vieroitusoireissani, enkä päässyt edes joka kerta terapiaan. Sain samaan aikaan isomman kertaerän kelalta, jolla minun olisi pitänyt hoitaa useamman kuukauden vuokra ja useamman kuukauden terapian omavastuuosuudet, mutta en älynnyt eli kyennyt ajattelemaan ja toimimaan selkeästi ja hoidin vain osan velvoitteista.

Velkaannuin neljän kuukauden vuokran ja kolmen kuukauden omavastuuosuudet. Vuokrarästeistä olen maksanut takaisin ulosottotoimistolle kolme viidesosaa normaalivuokrien lisäksi, terapian omavastuuosuudesta en ole pystynyt maksamaan vielä penniäkään.

Tilanne on nyt se, että minulla on jatkuva häätöuhka päällä kaupungilta (kaupungin vuokra-asunto) ja kaksi pankkia kyselee luottokorttilainansa perään, joita korotin sumeilematta viime vuonna kun sairauspäiväraha ei riittänyt, enkä jaksanut välittää tulevaisuudesta tai yhtään mistään.

Menoja on enemmän kuin tuloja, vaikka sainkin sovittua tänään voimien vihdoinkin riittäessä raha-asioiden selvittämiseen, että maksan jonkin aikaa pankeille pelkkää korkoa odotellessa oikean maksusuunnitelman tekemistä.

Kävin eilen sossussa, mutta he eivät maksa mulle mitään, koska laskennalliset tulot menevät aika pennilleen tasan menojen kanssa. Ei auta itku markkinoilla, en tiedä. Mä kun olen kykenevä selvittämään asiani rauhallisesti ja ulkoisesti katsottuna fiksusti vaikka todellisuudessa meinaisin pyörtyä paniikista ja ajatukset harhailisivat sekaisesti. Hymyilen silti ja esitän ainakin näennäisesti järkeviä lauseita, mutta en mä oikeasti ole kykenevä edistämään omaa asiaani.

1366761.jpg
Siitäs sait Johannes !

Laitoin sossuihmiselle tänään kaksi meiliä, jossa koetin selvittää todellista tilannetta ja pitäisi varmaan koettaa kaikesta huolimatta jaksaa tehdä uusi kirjallinen selvitys, koska eivät he välttämättä lue meilejään, eikä puhelimella pääse läpi.

Harmittaa se, että jos olisin uskaltautunut joulun jälkeen sairaalaan, niin olisin päässyt henkilökohtaisen sosiaaliavustajan hoteisiin, jolloin tätä ongelmaa ei olisi päässyt syntymään, koska joku ammattiauttaja olisi hoitanut mun kanssa mun raha-asioita käytännössä kädestä pitäen.

1366762.jpg
Tulis joku ja auttais. Mä en jaksa näitä hakemuksia, kaavakkeita ja rahattomuutta.

No, mä olen soittanut kaikki laskuttajat läpi ja siirtänyt niin monen laskun eräpäivää kuin mahdollista. Kummastuttaa, että ystävällisintä palvelua mä olen saanut pankeista ja kaikkein negatiivisinta ulosottotoimistosta ja tietenkin oman kaupungin sossusta sekä kaupungin vuokra-asuntoyhtiöstä, jotka vaan kaikki levittelee käsiään, että emme me voi tälle mitään. Ainakin kaupungin luulisi auttavan jotenkin asukkaitaan pään pyörittelyn sijaan. Eipä sossukaan neuvonut eilen edes sanallisesti mitään, vaikka yritin kysyä kaikkea mahdollista, mutta en tainnut osata kysyä oikeita kysymyksiä, eikä virkamies ole halukas kertomaan vapaaehtoisesti yhtään mitään. Paljon sanoja sanojen perään, mutta ei ainuttakaan konkreettista neuvoa tai ohjetta. Sen mä sain toki kuulla moneen kertaan, että apua ei EHDI antaa kaikille eli suomeksi älä vaan varaa uutta aikaa.

Mun sairauspäiväraha pättyy maaliskuun loppuun ja sen jälkeen jatketaan määräaikaisella sairauseläkkeellä jahka saan tehtyä ensin anomuksen ja kela päätöksen, johon menee Kelan mukaan 2-4 kuukautta. Kela antoi anomuksen tekoon viikon aikaa. Vaikeasti depressiiviselle ihmiselle!!! Siirsivät onneksi viikolla soitettuani tänään asiasta.

1366763.jpg
Samaistun yhä uudelleen sodan rikkomiin.

Olin aiemmin tänään romahduksen partaalla rahahuolineni ja häätöpelkoineni, mutta luin Lumen blogia, Marian kommentin ja muutamia muita pikkujuttuja. Tunsin, etten mä ole yksin minkään asian kanssa, muutkin ovat selvinneet, eikä mun pidä lannistua, vaikka menisikin asunto alta ja luottokelpoisuus ja kaikki laskut ulosottoon. Kyllä mä selviän silti ajan kanssa.

Sit mä aloin katsoa loistavan dokumentaristin Ken Burnsin War-sarjaa. Näin joskus telkasta muutaman jakson hänen Jazz-sarjastaan ja se teki minuun syvän vaikutuksen. Humaania, inhimillistä ja lämmintä historiaa läheltä ihmistä höystettynä ajanmukaisilla kuvilla, filminpätkillä ja pikkukertomuksilla pyrkimyksenä ymmärtää jotain ihmisen olemisesta.

Hain Burnsin War-sarjan netistä viime yönä ja olin hakenut jo aiemmin hänen sarjansa USAn sisällisodasta ja laitan huomenna latautumaan Jazz-sarjan. Taidan katsoa tän viikon kuluessa 15 tuntisen war-sarjan sit ens viikolla jazzin ja sitä seuraavalla Civil Warin.

1366760.jpg
Otos Jazzista. Eläköön Billie, päähänpotkittujen tulkki nro. 1.

Radiossa, minkä olen löytänyt viime viikkoina, puhuttiin depressiopotilaista ja korostettiin virikkeisen ympäristön merkitystä paranemisessa. Olen jo sen verran hyvässä kunnossa, että kykenen nauttimaan monesta positiivisesta kehoa ja mieltä kohottavasta asiasta. Joka päivälle jotain omien voimien rajoissa. Toissaviikolla mä kävinkin neljällä pitkällä jäälläkävelyllä. Oli upean virkistävää.

Pettymystäni sossuun kuvaa se, että mä olin kuvitellut saavani sieltä oikeasti apua ja esim. rahaa bussin kk-korttiin, jotta uskaltautuisin useammin kaupunkiin ja rahaa aamu-uinteihin, joka oli mulle vielä muutama vuosi sitten niin rakas harrastus ja olisi nytkin, jos olisi varaa/jaksuja. Työttömät pääsevät muuten sinne puoli-ilmaiseksi, mutta me sairaat maksamme normaalia ylihintaista kylpylähintaa aamu-uinneista, vaikka itse kylpyläosa on aamuisin kiinni. Hyvä kotikaupunki, niin sitä pitää.

Silti ja kaikesta huolimatta.

Mukavaa viikkoa kaikille tasapuolisesti toivoo

- Johannes -

Mä lähden nyt ettiin kaupasta ylipäiväistä leipää viimeisillä kuudella eurolla kahdellakymmenellä sentilläni. 18 vuotisen kasvissyöntiurani aikana pohdin muuten useampaan kertaan dyykkaamista ekologisista syistä. En kehdannut aloittaa. Koetan uskaltautua tänään tumman hupparin kera lähikaupoille. ;)


P.S.
Mitä v**tua mä oikein yritän uskotella itselleni ja muille. Joo'o. Usein mä olen läsnä itsessäni ja maailmassa itseni kanssa, usein taas en. Toisinaan mä koen olevani aidosti onnellinen ja tyytyväinen, täynnä uskoa huomiseen, toisinaan koko tsunamikaaos iskee päälle kympillä, kuten kauppareissulla. Jäin pohtimaan raha-asioitani ja meinasin kaatua niille jalansijoilleni. Loppureissu sujuikin mantraa hokiessa karkottaakseni pahemmanlaatuisen paniikkihäiriökohtauksen. Ei jaksais, ei enää ja yhä vaan.

Hymyilin silti kassalle, ystävä soitti sitten viime vuoden ja kutsui kylään perjantaiksi. 'Mitäs mulle, kaupassa tässä just porkkanapussi kädessä. Hei. Tottakai mä tuun, kiva kun soitit' heleällä nauravaisella äänellä. Asuinyhteisön exnaapuri ja ajoittainen petikaveri samat kysymykset. Nauroin ja esitin raajat heiluen miten multa sujuisi jooga. Miten mä osaankin näytellä, toinen luonto tai ensisijainen, enhän mä näytä edes terapeutille, miltä musta oikeasti tuntuu, vaan nielen aina itkuni sen alettua, kokoan itseni ja jatkan tarinaa.

Jos näyttäisin, tulisi Tsunami ja söisi pois. Kokonaan.

Mitä muuta voi odottaa ihmiseltä, jota hakattiin ja raiskattiin öisin ja aamulla piti kailottaa iloisesti mitäs puuroa äiti on laittanut. VITTU!

864872.jpg

Onneksi Amelie minussa ei ole kokonaan kuollut ja herää henkiin yhä useammin, kiitos Terapian !!!