Hei

 

Toi sattui soimaan.

Ankeuden huippu. Yritin nukkua iltaa pois, mutten pystynyt edes siihen. Liikaa pauketta korvatulppienkin läpi. Toinen olut menossa yksinäisissä fiiliksissä. Ei tee mieli juodakaan, vielä vähemmän jäädä kotiin istumaan. Taidan laittaa pitkästä aikaa raskaat saappaat jalkaan & merkittömän SS-asetakin niskaan ja lähtee baariin mököttään johonkin nurkkaan. Ei ole hyvä ihmisen näin. Jos törmäät illan mittaan ankeuttajaan, niin se saatan olla minä

Lapselle sentään asiat enempi OK kuin ehdin jo kuvitella.

Paitaa valitsemaan tietämättä onko mulla enää edes suhdetta. En mä voi seurustella kun en voi tavata enkä olla lähekkäin menemättä muumioksi. Mä en vaan jaksa ihmisiä, ketään. Ja silti kaipaan tänään muiden iloisten seurueiden mukaan. Soittaispa joku ja pyytäis johonkin. Vali vali. Ei tää olut edes tunnu missään. No, ei kai kun piti ottaa rauhoittava, jotta selviäisi paniikiltaan ruokakauppaan. Meinasin silti pyörtyä jonoon. Onneksi siinä oli sellainen teline, johon sain nojattua. En ole saanut laitettua lämmintä ruokaa sitten sunnuntain vai oliko lauantain kun söin kylässä. Sekin saattaa toki pyörryttää. Syön mä silti muuta ruokaa.

Steariini kämmenellä tuo tunteen, jotta olis joku tunne.

On mulla oikeasti myös onnenhippuhetkiä.

Huuh. Hali teille kaikille tänä iltana yksinäisille.

 

- Johannes -