Tänään sunnuntaina 27.1. vietetään kansainvälistä vainojen uhrien muistopäivää.

1242728.jpg

Luin aivan liian nuorena Dee Brownin Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen eli yhdeksän vanhana. Kirjassa kerrotaan lännen valloituksesta realistisesti kansanmurhineen ja reservaatteihin ajamisineen unohtamatta monien intiaanien epätoivoista aseellista vastarintaa tyystin ylivoimaista vihollista eli USAn armeijaa vastaan.

Lienee tarpeetonta sanoa, että mun ihmiskuva romahti, enkä osannut enää suhtautua vakavasti koulun alkeelliseen historianopetukseen taikka lapsille kirjoitettuihin mukavanhauskoihin historiankirjoihin. "Miksei niissä kerrota asioita niiden oikeilla nimillä." Löysin sitten vasemmistolaiset ja aiemmat vahvasti kantaaottavat kirjat kuten Dickensit ja muut. Mä ahmin synkkiä tarinoita päähänpotkituista, tapetuista ja vainotuista.

1242110.jpg
Päällikkö Big Footin ruumis Wounded Kneessä 1890

Samaistumista edesauttoivat kotiolot henkisen ja fyysisen väkivallan uhrina sekä koulukiusattuna. Eihän minulla ollut sanaa kokemalleni, joten hain ymmärrystä omaan tilanteeseeni vainottujen historiasta ja kokemuksista. Auttoivat? Enhän mä olisi moisia kirjoja lukenut ilman mun kokemuksia.

Kiinnostuin aikuisena holokaustista. Muistan ymmärtäneeni erityisen voimakkaasti keskitysleirivankien alituisen pelon ennakoimattomasti silmille räjähtävän väkivallan ja kuolemanuhan alla. Koskaan ei voinut tietää milloin kapot taikka vartijat saivat päähänsä käydä juuri sinun kimppuusi, joten vankien piti tarkkailla jatkuvasti ympäristöään, seurata tarkkaavaisesti kapojen ja vartioiden mielialoja, olla huomaamaton ja mukautua kaikissa mahdollisissa tilanteissa ylempien toiveisiin ja vaatimuksiin.

1242109.jpg

Sama mekaniikka toimii väkivaltaisissa ja alkoholiongelmaisissa kodeissa sekä koulussa ja itse asiassa kaikissa ihmisyhteisöissä, joissa sallitaan ja jopa kannustetaan ihmisten kiusaamiseen. Valitettavasti kiusaaminen on liian laimea sana monessa tapauksessa. Vaino parempi.

Olen (omasta mielestäni) samalla lailla rikottu ihminen, kärsin posttraumaattisista oireista mm. masennuksen muodossa, olen ylikiltti mukautuja ja ymmärtäjä, kuten Efraim epäilee edellisen postauksen kommentissaan, en osaa puolustaa itseäni, osaan ainoastaan pysyä hengissä.

Suhteeni väkivaltaan on ongelmallinen. Pelkään väkivaltaa silmittömästi, menen väkivaltatilanteissa totaaliseen paniikkiin, koen itseni arkipäiväisen puolustamisen aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi eleeksi, joten en mielelläni toimi oman terveen etuni puolesta. En myöskään suutu helposti, mutta suuttuessani (todella harvoin) en kykene kontrolloimaan itseäni. Koputan nyt pöytää kop kop, etten ole vielä tappanut ketään. Minulla on onneksi jokin inhimillinen lukko, joka estää minua nostamasta kättäni toista ihmistä vastaan. Särjen esineitä ja rikon itseäni, mutten käy käsiksi. Joskus kyllä, kuten ala-asteella kun muiden piti repiä mut irti kiusaajastani. Olin kasvattanut vihaa vuosikausia ja se vaan räjähti eräänä päivänä. Ei enää kiusannut sen jälkeen.

913092.jpg

Aloin epäillä hyväksikäyttöä mentyäni aivan liian monta kertaa täysin sekaisin elokuvien ja kirjojen raiskaus- tms. kohtauksista. Jokin iso alkoi nousta muistojen uumenista esiin kauhu ja pelko tienraivaajinaan. Olen maininnut tästä aiemminkin, kävin kilpajuoksua päihteillä sammumisen ja muistamisen välillä. Enkä minä uskalla muistaa vieläkään ja minua pelottaa todella rankasti se, että terapeutti on ryhtynyt varovaisesti viittaamaan johonkin isoon lapsena tapahtuneeseen.

Löysin kiitos Hanneksen maailman   hyväksikäytettyjen forumin toissaviikolla, mutten ole uskaltanut lukea sitä. Myös mun somaattiset oireet ja painajaiset viittaavat hyväksikäyttöön mutten kerro tästä tämän enempää.

1209377.jpg

Olen kirjoittanut useissa teksteissäni upseeri-isoisästäni ja olen huomannut terapian myötä kuinka suuri vaikutus hyvässä ja pahassa hänellä on ollut maailmankuvaani, persoonaani ja traumoihini. Hän osasi puolustaa itseään, ei antanut minkään käytössäännön tai soveliaisuuskäsityksen lannistaa itseään, hän oli upseeris 'Rokka'. En ole mainostanut faktaa, mutta hän oli myös SS-mies taistellen aikansa Saksan itärintamalla Bolsevismia vastaan Hitlerin eliittijoukoissa. Olen siis  hyvässä ja pahassa myös SS-miehen kasvattama. Tämä fakta hankaloittaa muutenkin vaikeaa suhdettani natsismiin ja holokaustiin.

1242135.jpg
Isoisäni oli juuri näin luja, komea ja pitkä sinisilmäinen idealistinen periaatteen mies

Olen tutkinut aihetta kahlaten läpi kymmeniä ja kymmeniä tietokirjoja, muistelmakirjoja, romaaneja ja elokuvia sekä dokumenttielokuvia. En kertakaikkiaan pääse yli natsismista ja holokaustista. Ongelmaa pahentaa se, että oikeastaan kukaan ei ymmärrä minua, koska minä en pidä natsismia poikkeuksellisena ilmiönä taikka Hitlerin ja kumppanien sairaan mielen tuloksena. Ei, vaan se oli ilmeinen ja lopultakin myös väistämätön ilmiö kulttuuristamme johtuen. Yhtä oleellinen osa kulttuuriamme kuin mikä tahansa muukin. Mutta samalla lailla kuin yksilön on vaikea katsoa rehellisesti peiliin, niin myös kulttuuri on haluton tunnustamaan tosiasioita, koska se johtaisi aika kielteiseen ja kipeään arvioon kulttuurimme perusteista. Saattaisi jopa aiheuttaa kriisiä ja positiivista muutosta.

Kaikkein paljaimmillaan peiliinkatsomisen vaikeus sekä trauman jatkaminen ja siirtäminen toiseen kohteeseen asettuen itse uhrin asemesta kiusaajan asemaan näkyy Israelin valtion suhteessa Palestiinaan. Mitäpä muuta Israel tekee mm. parhaillaan kuin rakentaa palestiinalaisille yhtä suurta ghettoa, joka ei poikkea mitenkään natsien rakentamista ghetoista ennen Wannseen kokousta tammikuussa 1942, jossa päätettiin ns. lopullisesta ratkaisusta.

1242111.jpg

Onneksi Israel tuskin(?) menee yhtä pitkälle. Ja kaikkein surullisinta minusta Israelin asenteessa on kaiken kritiikin torjuminen holokaustikortilla. Jos uskaltaa kritisoida Israelin toimia, niin paikallinen Israelin suurlähettiläs leimaa sinut julkisuudessa natsiksi. Mitä tekopyhyyttä ja suoraa valehtelua.

1242365.jpg

Onneksi mä pääsen pikkuhiljaa pois sisäisestä kontrolloijasta, joka katsoo minua joka ikinen sekunti, etten mä vaan erehdy huolehtimaan omasta hyvinvoinnistani. Mä haluan karkottaa sut ^^^^

Sain tämän tekstin kirjoitettua. Sen aikana vatsaani on kehkeytynyt kalvava pelko, päässä huippaa ja pelkään nurkissa lymyävää varjoa. En pidä tästä tunteesta. Voin pahoin.

Minun pitäisi käydä kaupassa, mutten uskalla poistua kotoa.

~ Huojuva Johannes ~

P.S.

0,,6515,00.jpg 

Erehdyin katsomaan iltayhdentoista maissa netin kautta iltauutiset. Jos minä olisin ollut tänään Kemijärvellä, niin olisin ottanut selvää kumpi on nopeampi minä vähäisine budotaitoineni vaiko Paskapääministerin turvamiehet. Tämä ei ole vitsi. Hmm. Nyrkinkokoinen kivi olis ollu varmempi tapa vahingoittaa Vanhasta. VITTU mitä kylmää välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä omia kansalaisia kohtaan. On se kumma kun valtio ei voi mitään 35% osakeosuudella ja islantilaiset voivat omissa operaatioissaan vähäisemmillä osuuksilla. Mä en ymmärrä, enkä edes halua ymmärtää, koska sen enempää tässä kuin vaikkapa Fortumin tapauksessa hallituksemme asenne on pelkästään tuomittava. Mä en myöskään ymmärrä miten lammasmaiseksi tämä kansa pystyy vajoamaan. Saksassa puututtiin voimakkaasti Nokian paskatemppuun ja Ranskassa olisi oltu perinteisesti jo barrikadeilla. Tällaisissa asioissa mä olen osannut toimia, mutten oman itseni puolustamisessa.

Jyrki Koulumies      
Kari Väänänen
Veijo Miettinen