Johannes tuumaa


Luin äsken toisen vaikeaa masennusta kärsivän lapsuudessa lyttyyn lyödyn ihmisen tekstin. Mä en voi tälle mitään, mä vaan itken.

Tämä soi lukiessa taustalla. Hain netistä 100 kappaleen leffamusakokoelman ja jotenkin vaan sattui kohdalle.



Mä uskaltaudun laittaan tähän linkin tekstiin. Voin allekirjoittaa joka sanan, pilkulleen. Uskoisin, että myös moni muu.

Tyhjä kuori vailla järkeä?


Elämä tuntuu liian usein tältä.


Mä en halua elää modernissa maailmassa. Minne mä lähtisin täältä. Kaikki on niin pientä. Tunnemme kaiken läpikotaisin, missä mysteeri ja pyhyys. Ei ainakaan lajimme pyrkimyksessä totaaliseen itsemurhaan.



Mun olisi pitänyt elää valistuksen tai romantiikan aikaan. Olisin lähtenyt jo aikaa sitten maantierosvoksi, merirosvoksi, ohikulkevan husaarirykmentin matkaan, siirtolaiseksi Uuteen maailmaan, ihan mitä vaan. Minne mä menisin nyt? Ei täällä ole mitään. On vain tulva informaatiota ja kansalainen kuluttaja Johanneksen rooli. Täytän kelan hakemuksia. Onko tämä lajin mukaista elämää, yhtä paljon kuin häkkiin vangitun Tiikerinkään, joka pyörii pakkoliikkeisenä 9 neliön kopissa.



Oksettaa.



Itkun keskeltä: Elämä ja maailma, luonto, Jumala on oikeasti niin kaunis, Pyhä. Miten me olemmekaan sen kaiken turmelleet ...

~ Johannes ~