Hei

Vietin kolmatta päivää onnistuneesti kumppaninin luona toisessa kaupungissa. Olemme opetelleet olemaan ikäänkuin emme olisikaan oikeastaan yhdessä. Eikun. Olemme olleet hyvin varovaisia läheisyyden kanssa, koska se laukaisee mussa nykyään melkeinpä säännönmukaisesti dissosiaatiokohtauksen. Pahimmillani en tosiaan tiedä missä olen, minkä ikäinen olen ja kenen seurassa olen.

Meni suht. mukavasti viime yölle saakka. Kunnes aloin nähdä liukuhihnalta painajaisia uusine aihesikermineen. En uskaltanut välillä nukkua pariin tuntiin, lopulta en uskaltanut herätä, koska en tiennyt mihin todellisuuteen herään. Huomasin yhden kerran kumppanini yrittävän herättää mua, mutta luulin häntä painajaiseni henkilöksi ja inisin jotain pakokauhuista paeten takaisin painajaisiin. Sanomattakin selvää, että nousin ylös lopen uupuneena ja sulkeutuneena. Pakenin aika kömpelösti kaupungista ja pelkään nyt kotonani. Hirveää oikeasti olla olemassa.

Uusi aihesikermä painajaisissa kertoo asioiden lähteneen liikkeelle, enkä aio sulkea niitä enää kokonaan pois, jos pääsen jatkoterapiaan, koska haluan parantua. Minun täytyisi koettaa säädellä esiintulevia asioita ja keskittyä entistä enemmän rentoutumiseen ja itsensä hyvänä pitämiseen. Ostinkin käsityöläismarkkinoilta huopaisen pallon, mitä puristan turvantunnetta hakiessani läppärin äärellä. Lämpimämpi ja pehmeämpi kuin mun aiempi nahkainen stressipallo. Tai siis lasten leluina noita kumpiakin myydään. Tekis muuten mieli hankkia peruslegopaketti.

Minua pelottaa kuinka jaksan joulun sosiaalisuuden. On pakko uskaltaa sanoa tarvittaessa: "Olen väsynyt, jätän sen ja sen väliin." Onneksi seuraava kriisikeskuskäynti on heti joulun jälkeisenä maanantaina.

Rauhallista joulua !

- Johannes -