Haluan kirjoittaa lyhyesti uuden parisuhteeni eräästä onnellisesta puolesta. Ongelmia ja vaikeuksiakin riittää yli oman tarpeen, mutta niistä toisella kertaa.



Huomaan, etten olekaan seksuaalisesti lainkaan sellainen kuin olen luullut. Olenkin herkkä kosketukselle, luova, estoton, leikkisä, raju ja kykenen puhumaan ja kuuntelemaan täysin avoimesti sitä miltä tuntuu, mitä toivoisi, mikä tuntuisi hiukan kivemmalta ja mikä ei käy. Olen suoraan sanottuna hämmentynyt ja äimän käkenä. Luulin seksuaalisuuteni menneen pysyvästi rikki ja luulin joutuvani tekemään töitä vielä vuosien ajan kyetäkseni useammin kohtuulliseen arkiseksiin ja siihenkin suurin henkisin kuormituksin rajuine jälkitiloineen. En pysty selittämään mikä on muuttunut minussa ja miksi kaikki on toisin kumppanini kanssa.  En pelkää häntä, en pelkää enää juuri itseänikään, olemme täysin avoimia ja hän tunnistaa vajoamiseni saattaen kysyä kesken rakastelun onko kaikki OK ennen kuin huomaan itse mitään. Maadoitan itseni & jatkamme siitä mihin jäimme. Uskomatonta. Pidämme ehdottomasti kaikki sopimamme asiat ja jutut eli luottamus toiseen on rikkomaton. Kumppanini ei mm. tule koskaan puristamaan minua niskasta ja pystyn luottamaan siihen. Sanomme todella usein tykkäävämme toisistamme ja kosketamme usein toisiamme ohimennen tai hetkeksi sylikkäin liimautuen. Liukuminen läheisyydestä seksiin sujuu huomaamatta ja erikseen ryhtymättä mikäli selkeää rajaa pystyy ylipäätään määrittelemäänkään. Tämäkin helpottaa minua suuresti kun minun ei tarvitse ottaa minkäänlaisia paineita rajojen ylittämisten vuoksi. Saan olla sellainen kuin olen ja annan kumppanini olla sellainen kuin hän on. Molemmilla riittää leikkimielisyyttä ja hurttia huumoria, joten turha vakavuus loistaa poissaolollaan, eikä tarvitse jännittää sitäkään sujuuko kaikki täydellisesti jonkin itselle ja meille vieraan oppikirjan mukaan. Kaikkein hämmentynein olen siitä, että pystyn tekemään traumaattisia asioita vajoamatta ja niistä nauttien. Kuvittelin vielä huhtikuussa, etten pystyisi tekemään sitä ja tätä koskaan eläissäni. Pystynpä vaan. Ja vieläpä hymyssä suin.

Lienee turha sanoakaan kuinka onnellinen olen ja kuinka syvästi rakastan kumppaniani. Minua arveluttaa kirjoittaa näin intiimistä aiheesta, mutta haluan kertoa muille potilaille, että me hyväksikäytetytkin dissosiaatiopotilaat voimme nauttia täysin sydämin ja onnellisesti seksistä oikeissa olosuhteissa oikean kumppanin kanssa. En olisi uskonut tätä millään puoli vuotta sitten. Hitsi vieköön :D

- Johannes -