mutta komea tulos


Päätin tehdä jotain, ihan sama mitä, kunhan en jäisi kotiin ahdistumaan. Varasin ajan lähellä sijaitsevaan kampaamoon. Eikun sinne ykköset päällä. Kampaajana mukavan oloinen nuori nainen. En ollut käynyt täällä aiemmin. Istuuduin tuoliin ja lasit pois päästä. Eikun hommiin, reipas kampaaja.

Miten minä reagoin kun olisi pitänyt rentoutua ja viihtyä. PANIKOIN KYMPILLÄ! Kaikki lihakset jäykkinä, koko keho tärisee. Yritän rentoutua juttelemalla, mutta puhe on jotenkin vinkuvaa ja sekavaa. Nielen sanoja.

Harkitsin jo sanovani, että "Anteeksi, mun pitää päästä pois. Sairauskohtaus." En sano niin vaan: "Pääni tärisee. Toivottavasti se ei haittaa." Johon kampaaja ystävällisesti: "Kunhan pysyt tuolilla niin kaikki hyvin."

Rauhoitun lopulta hieman ja puhe alkaa kulkea. Saan jopa kommentoitua hiustenleikkuuseen jotain muutakin kuin: "ihan sama, tee niin kuin haluat."

Kidutus loppuu. Tulipa minusta komea. Huoh.
Kotiin.

Mä en lannistu tänään. Pusken itseni vaikka läpi harmaan kiven. Menen illalla väkisin katsomaan ilmaista stand up komiikkaesitystä. Tartten naurua ja huumoria. Millainen ois syvästi depressiivinen komiikkahahmo. Se ei varmaan puhuis paljoa, eikä naurattais lainkaan.

- Johannes -