Moro

Poistin aamuyöllä kolme aiemin yöllä kirjoittamaani kommenttia. Olivat turhan synkkiä ekokatastrofivuodatuksia tyyliin ampukaa Ollila Shellin pallilta, koska Hitlerkin olisi pitänyt ampua ennen kuin hän ehti aiheuttaa kymmenien miljoonien ihmisten kuoleman.



Mä olen ylpeä itsestäni. Koko viikko on sujunut ilman pisaraakaan alkoholia. Eilisilltana koin voimakasta halua lähteä Manseen Moiran luokse Telakalle, mutta järkeilin, ettei moisessa rahankulutuksessa olisi mitään mieltä. Ja kotikaupunkini yöelämään lähtiessä olisin vetänyt ilman muuta lärvit, jota en kaivannut. Soitin äsken Moiralle. Puimme miten monesti ei tee mieli alkoholia, vaan ihmisten seuraa ja seksittömänä kärvistellessään mieli toisen ihmisen iholle. Sit baarissa tulee juotua, koska kaikki muutkin juovat ja näin masentuneena myös koska ilman humalaa ahdistaa ja pelottaa liikaa ihmisten seurassa. Ei kannata, ei kannata lähteä lainkaan. Miten ihanaa herätä synttäriaamuun vailla krapulaa ja krapulamorkkista.



Näin tosin pitkästä aikaa todella pelottavan painajaisen. Heräsin kerran ja toisen omaan huutooni: "Herättäkää minut! En pysty nukkumaan!" Mutta heräsin oikeasti edelleen unessa samaan painajaiseen. Tiedä miten mä pääsin oikeasti hereille, onneksi pääsin. Unen elementtejä: Upseeriveteraanikaukopartioisöisäni koti, jo kuollut, mutta minulle haamuna ilmestyvä pelottava isoisä, mummi, muu perhe, kummitäti, vieraita, aseita, paljon ampuma-aseita, murha, murhattu herää henkiin, tapetaan uudelleen, ruumis piiloon sängyn alle, kivääriin uusia patruunoita, ettei isoisä huomaa, lisää painavia pistooleita ja kivääreitä, iltatoimet, vahinkolaukaus, vahinkopistintökkäys, isoisä auttaa mua haamuna aseenkäsittelyssä, nukkuun, isoisä tulee heilumaan haamuna aseiden kanssa, minä pelkään. PELKÄÄN. Huoh. Ei näitä jaksaisi, mutta kertovat minulle asioita lapsuudesta. Tämä täytyy käydä yksityiskohtaisesti läpi maanantain terapiassa. Huomaan sit omista reaktioista ja mielikuvista tärkeät seikat. On tämäkin raskasta.

Ne aseet unessa hankalan isoja aikuiselle, sormet meinaa kahvan ympärille yltää, kivääri kuin kiveä, hankala nostaa ja käsitellä. Lapsen näkökulma muistojen perukoilta.



Mut hei mä olen selvinnyt sunnuntaille saakka ilman alkoholia! Hyvä minä.

Kiitokset Jacarandalle, Marialle, Annille ja Myrkyttärelle.
Kommentoin illemmalla, mut nyt aamusuihkuun (päivällä) ja aamukahville sunnuntaihesarin seurassa.

- Johannes -