Hei

Eka kertaa uudessa (synnyin) kotikaupungissani kapakassa istuin tänään. Sama vanha kapakka, jonne pääsin sisään teininä, koska mun eka naisystävä oli mua viisi vuotta vanhempi. Laitoin levyautomaatista soimaan oheisen herran pari biisiä. Sigur Rós onpi kuningas ja jumala, mutta David Bovie on itse elämä. Tai ainakin se hetki kun nousen ylös unettoman yön jälkeen rakkaan vierestä, hän lähtee menoilleen, minä jään polttamaan tupakkaa ikkunan raosta laitettuani soimaan rahisevalta levysoittimelta Bovien Space Oddityn. Kaikki tuntui niin uudelta vahvalta ja ihanan pelottavalta.

Tonkin pistin soimaan. Liittyy kamaan ja kuolleisiin kamuihin. Mun tekee aina mieli Henkan soidessa, mutta pidän aina myös pintani, no ehkä joskus Christianiassa on ratkennut joskus vitun kauan sitten. Jäin henkiin.

Noi mä ostan heti mun ekasta palkasta, vaikka se tuleekin kulutettua moneen kertaan jo etukäteen. Ajattoman tyylikkäät hemmetin hienot käsintehdyt bootsit.

Päässä keriytyy satoja lauseita, mutten jaksa laittaa niitä muistiin. Katoavat.

- Johannes -

Moi

Uudessa asunnossa ekaa yötä. Kamat levällään, hylly kokoamatta, keittiö suunnilleen kasassa, patja lattialla, mulla ei oo vielä sänkyä. En uskalla ryhtyä nukkumaan. Pelottaa jotten saakaan unta uudessa kodissa. Tuoksut arveluttavat, kuten aina mulla. Oon silleen herkkä ja allerginenkin monelle. Täällä tuoksahtaa välillä vanhalle rakennukselle. En osaa sanoa liekö hyvästä vaiko huonoa. Mä totuin onneksi viimeksi Punavuoressa asuessani pian vanhan rakennuksen ominaistuoksuun. Rappukäytävässä jo tuoksuu isoäidille. Samalla vuosikymmenellä valmistunut samanlainen talo. tärkeintä, jotteivat kaapit tuoksu ummehtuneelle.

Täältä näkyy taivas. Ylin kerros etelään. Edellinen asunto olikin täysin pimeä, ikkunat vasten rinnettä. Kaamee loukko oikeestaan. Ihmekös kun sairastuin, kun ei näe aurinkoa. Täältä näkyy. Istuin illalla pari tuntia tässä keittiönpöydän äärellä katsellen laskevan auringon kajoa ja ohi purjehtevia pilviä. Tuun tykkään tästä paikasta.

Kaamee nälkä. Rahat loppu ja unohdin eväät vanhempieni luokse. Pahus. Yhden oluen mä kävin ostamassa ja kermaa kahviin. Keitinkin kahvit kymmenen aikaan. Hyvää tuli. Keitin lipaston päällä. Näissä vanhoissa taloissa ei ole riittävästi pistokkeita. Tänne onneksi lisätty muutama, muttei yhtään tiskipöydän lähellä. Olut loppuu sopivasti seuraavaan hörppyyn.

Panettaa helvetisti. Mistähän sekin johtuu. Ihana asunto, romanttinen ja sopivan kokoinen, mun näköinen. Kaipa tähän sopis mulle sopiva nainen petiin mun viereen. Oon tyytyväinen.

Pitäs silti yrittää unten maille.

Errol Garnerin Misty muuten soi. Jazz Masters-kokoelma.

- Johannes -

Hei

Suljen kohta oven takanani viimeistä kertaa tässä asunnossa. Reppu niskaan, laukku olalle ja avaimet vietyäni juna-asemalle. Ihanaa lähteä viimeistä kertaa kohti uutta ja tuntematonta. Vietän ensin viikonlopun ansaittua lomaa, koska olen kahden viikon muuttorutistuksesta, parisuhdeongelmasta ja terapiasta sekä rahapulasta pahasti reporankana. Voimat ovat kertakaikkisen loppu. Maanantaina uuteen kotikaupunkiini ja uusi muutto, koska kamat täytyy kuskata väliaikaisesta varastosta uuteen kotiin. Meinaan järkätä asunnon kuntoon perjantaiksi ja keskittyä sen jälkeen rippijuhliin. Sen jälkeen, en tiedä. Jos rahat riittävät, niin matkustan hieman kotimaassa, yritän päästä mökkeilemään edes viikoksi. Elokuun alussa alkaisi töihinpaluu työkokeiluna. En mieti vielä sitä.

Jostain syystä SS upseeri-isoisäni on pyörinyt mielessä koko päivän. Olen rakentanut itselleni tarinaa hänen mielialoistaan ja puuhistaan, kun hän on lähtenyt aikoinaan tuvasta kotitilaltaan 1941 Saksaan eliittikoulutukseen ja rintamalle ryssää vastaan. Kohti suurta tuntematonta ja seikkailua. Mullon vähän samanlainen fiilis ja oikeastaan lähtisin mielummin vaikka purjelaivan miehistöksi tai junanlämmittäjäksi tai mihin vaan menneeseen, mistä en voisi tietää etukäteen mitä tulen kokemaan ja näkemään.

- Johannes -

Hei

Näin heidät eräänä lämpimänä kesäiltana. Vai oliko vielä kevät.

Elämäni hauskimpia keikkoja. Komet äänet, ihana show, paljon huumoria, lämmin yleisö. Mitään ei jäänyt puuttumaan.

Mä tunsin istuvani kotona kaltaisteni parissa, koska olisin voinut pukeutua ihan miten hullusti vain, eikä kukaan olisi pistänyt pahakseen. Enemmän tällaisia tilaisuuksia! Kabareeta, karnevalismia.

Mä en vanhene tätä vanhemmaksi. Voisin ajaa heitä maasta ja paikasta toiseen roudarina elämäni harmaahapsiseen loppuun saakka. Hippivolkkarilla tietty tai letukalla.

- Johannes -

Hei,

Minulle läheinen ja tärkeä ihminen on soitellut hyväksikäytettyjen Delfins järjestöön kyselläkseen mitä meidän ja hänen tulisi tehdä kun haluaisimme rakastella ja seurustella, mutta mä menen aina intiimitilanteissa totaaliseen paniikkiin ja vajoan jonnekin muualle. En pysty puhumaan, en liikkumaan, en edes pahimmillani tunnista toista ihmistä enkä paikkaa missä olen. Delfinsistä on vastattu pariin kertaan, jotta ei ole ole muuta keinoa kuin käydä päin ongelmia ja koettaa olla lähekkäin vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Saattaa mennä kuulemma todennäköisesti kaksi vuotta yrittämiseen ennen kuin pääsen eroon vajoamisista.

Saatana. En millään jaksaisi enkä haluaisi. Tekisi mieli luovuttaa ja irrottautua koko suhteesta tai palata kaveri-linjalle.

- Johannes -